Joulutervehdykset ja lahjat

Nyt uskaltaa jo laittaa joulutervehdyksistä ja lahjoista kuvat tänne blogiin, kun kaikki ovat omansa saaneet. Ei siis tule pilattua yllätystä keneltäkään. Aluksi on todettava, että sain huikean kaaoksen aikaan kellarissa ompelutöiden parissa, joten siirsin työmaani eräänä yönä keittiöön. Tästä kaaos oli tosin siivottava heti pois, kellarissa se on vielä tänäkin päivänä.
Näitä villaenkeleitä olen tehnyt jo vuosia sitten joulukorteiksi, jotka voi sujuvasti siirtää kuuseen. Tänä vuonna niitä syntyi muutama niihin osoitteisiin, joista tiesin varmasti etten ollut niihin aikaisemmin lähettänyt. Viimeksi ne tosin olivat sinisellä kultatähdin koristetulla taustalla, nyt ruskealla kultaisen kulkusen ja pitsinauhan kera.

Enkelin ohje

Enkeli on todella yksinkertainen tehdä. Tarvitset pienen palan valkoista villaa, valkoista ompelulankaa, pienen kulkusen ja pienen pätkän kultaista metallilankaa sädekehäksi. Alkutilanteessa villa on kapeana pitkulaisena levynä, kahdessa ohuessa kerroksessa. Solmi keskeltä ompelulangalla ja taita puoliskot toistensa päälle. Solmi ompelulangalla yläreunaan pyörylä pääksi. Erota selkäpuolen levy siipiä varten ja solmi etuosasta rintakehä langalla. Lisää kulkunen. Loppu villa muodostaa hameen, jonka helmaa voi ohentaa kevyesti repimällä. Kohota selkäosan irrallaan oleva villa siiviksi. Muotoile ja ohenna tarpeen mukaan. Taivuta kultalangasta pieni rengas, jolle jää varsi. Taita varren päähän koukku, ja työnnä varsi enkelin päähän. Koukku estää rengasta irtoamasta, jäädessään kiinni villan sekaan. Enkeli kestää hyvin postituksen kirjekuoressa tai sellofaaniin pakattuna.

Minulle lahjojen antaminen on tärkeää. Siksi oli ihan kamalaa, että meillä joulua viettäneet aikuiset halusivat, ettei aikuisille osteta lahjoja. Äitini kanssa keskustelimme asiasta, ja päädyimme siihen tulokseen, että ajatus on tärkein. Lahjan ei siis  tarvitse olla kallis, vaan se on osoitus siitä, että on ajatellut lahjan saajaa. Siitä sain sitten ajatuksen antaa lahjoiksi aikuisille ajatuksia. Sain itse viime jouluna lahjaksi Paolo Coelhon ajatuksia sisältävän Rohkeus -kalenterin. Leikkasin nyt vanhaksi jäävästä kalenterista ajatuksen jokaiselle aikuisvieraalle miettien, mikä sopisi juuri lahjan saajan elämään. Askartelin ajatukset kauniiksi korteiksi ja jaoin ne ääneen lukien kahvipöydässä, kun lapset jo leikkivät omilla lahjaleluillaan. Lahjojen saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä. Sehän oli tarkoituskin.

Muutamalle käsitöitä harrastavalle ystävälleni kasasin pienen tuunauspakkauksen suloiseen peltirasiaan. Oli pitsiä, nauhaa ja nappia; lankaa, neulaa ja merkkiä. Materiaaleja ostin Karnaluksin tukusta Tallinnasta. Se on ihan huikea paikka täynnä edullisia käsityötarvikkeita. Kummasti saa aikaa ja rahaa menemään joka kerta kun siellä käy.

Ystävien jouluterveydykset pakkasin ruskeasta paperista tehtyihin pusseihin, jotka koristelin ajamaan myös joulukortin virkaa. Sinne pääsivät myös virkatut sydämet, joita pitkin syksyä väsäilin. Tällaiset pikku pussit veimme myös päiväkodin hoitajille. Niissä oli joulutervehdyksinä omaväsäämät lumihiutaleheijastimet.


Heijastimia tuli tehtyä myös muunlaisia. Robotit ja pikkuhirviöt päätyivät ystäväperheiden pojille ja pieniä prinsessakruunuja annoin vastaavasti tytöille. Heijastimissa oli kaikissa hakaneulakiinnitys, vaikka olisin halunnut ne roikkuviksi. En vain keksinyt siistiä ja kestävää systeemiä roikkumismekanismien kiinnitykseen. Heijastimet on tehty ihan omasta päästä, ideoita varastettu sujuvasti eri joulumarkkonoilla nähdyistä heijastimista. Materiaaleina on askarteluhuopa, heijastinkangas, napit, nauhat ja muut pikku koristeet. Lumihiutaleet on virkattu valkohopeisesta virkkauslangasta.

Joulukuusi on ihan paras! (ja tänä jouluna niitä on kaksi!)

poikien kuusi sai ylleen punaista ja kultaa.

Olohuoneen kuuseen vain valkoista ja kultaa.

Meille tuli kuin tulikin kaksi kuusta. Aina on yhtä vaikeaa ostaa kuusta silloin kun ne on verkkoihin pakattu. Sanoinkin myyjälle, että tahtoisin tuon esimerkkikuusen. Se oli täydellinen, ei ollut myynnissä.  Kuulemma myivät sen sitten viimeisenä, jouluaattona, mutta eihän joulukuusen hankintaa voi niin myöhäiseksi jättää. Oli siis ostettava "sika säkissä". Myyjä lupasi kuitenkin, että kaikki kuuset ovat kauniita. :) Totta puhui. Meidän molemmat kuuset ovat ihania. Olohuoneeseen ostimme pihta-kuusen ja lapset saivat yläkertaan pienen metsäkuusen (joka on tosin alkanut varistaa neulasia jo ihan tolkuttomasti!)

Joulukuusen kuvaaminen ei kotikonstein onnistu koskaan. Se mikä näyttää luonnossa ihanalta, näyttää ihan muulta kameran tallentamana. Valot on miten sattuu, koristeet näyttää olevan epäjärjestyksessä jne. mutta onneksi se on niin ihana täällä kotona! Kuusen koristeitakin oli sitten riittämiin kahteen kuuseen, kun aktiivisesti metsästin uusia valkoisia ja kultaisia. Sain vielä joululahjaksikin ystävältä ihanan setin itsetehtyjä, savisia, valkoisia lumihiutaleita., joiden kuva on tuossa alhaalla. Kun kuuset aikanaan on laitettava pois, tuntuu koti taas tosi tyhjältä. Ihan kuin mitään ihanaa ei olisi missään. Aion siis sitkeästi nauttia loppiaiseen asti olohuoneen kuusesta. Yläkerran pikkukuusi on varmaan pakko viedä ulos aikaisemmin, koska se varisee niin paljon jo nyt. Harmi sinänsä. Harvoin kahdentoista euron kuusi on niin kaunis kuin tuo meidän pikkuinen.

Joulu kääntyy jo ehtoopuolelle... uusi vuosi kolkuttaa ovella

Naapureille joulutervehdykseksi viety hyasintti.

Niin ne joulunpyhät vierähti vieraita kestitessä, ystävien ja sukulaisten seurasta nauttiessa, kyläillessä, syödessä ja lasten jouluiloa seuraillessa... Sanotaanko, että jouluväsymys iskee yleensä juuri tässä vaiheessa, mutta  vain hetkeksi.
Nyt kun lähestytään jo uutta vuotta, voi alkaa purkaa tätä kuvakokoelmaa tänne blogiin ja huomata, että aika paljon tuli kaikkea väsättyä juuri ennen joulua. Päivät vierähtivät yllättävän pitkiksi, usein vielä lähempänä aamuyötä tuli pakeroitua, askarreltua, paistettua kinkkua jne. Ei ihme että nyt on nukuttanut 9 tuntia yössä, ihan joka yö.

Rakas rakas jouluseimi

Tämä jouluseimi on oikea jouluaarre!!! Löysin sen vuosia sitten yhdeltä pieneltä kivijalkakirpputorilta. Oli kuulemma tullut jonkun vanhan naisihmisen jäämistöstä ja enhän minä voinut mitään muuta kuin ostaa sen. En enää edes muista mitä siitä maksoin, mutta muistan, että kirpparin pitäjän mies vei minut autolla kotiin sen suuren pahvilaatikon kanssa, johon seimi pakattiin. Paketin päällä lukee "varovasti!" ja sitä käskyä on tämän kanssa noudatettu. Nyt lapsiperheen äitinä asetan seimen johonkin niin ylös, ettei siihen pikku tonttuset yletä.

Seimiasetelma olki ostettaessa täydellinen, eli siihen kuuluvat Pyhä perhe, paimenet, tietäjät, aasi ja härkä, sekä tietenkin talli. Olen itse täydentänyt seimeä muutamalla omalla jutulla. Kynttilät palavat aina seimen edustalla ja "puisen kaivon" (jää valitettavasti kuvan ulkopuolelle) kannella. Pieni ruskea lammas on löytö Naantalin vanhankaupungin joulukadun putiikista. Joulun tähti on aina jotenkin läsnä, tänä jouluna pienessä rottinkikuusessa seimen taustalla. Usein tallin lattialle on aseteltu oikeat oljet. Kuvan ulkopuolelle jää myös pieni Prahan tuliaisena saatu huilunsoittaja, joka kuvaa minua itseäni. Vähän niin kuin pieni rumpalipoika joululaulussa; hän joka rumpuaan soittamalla tervehtii Jeesus -lasta. Itse en tosin ole huilisti, mutta ajatus on kuitenkin se, että kullan ja mirhamin lisäksi on yhtä arvokasta tuoda Vapahtajalle lahjaksi omat, vaatimattomiltakin tuntuvat lahjansa.
Viime jouluna muutto uuteen kotiimme oli niin kesken, ettei jouluseimi ehtinyt löytää paikkaansa. Ihanaa kun se on taas esille juhlistamassa jouluamme ja muistuttamassa siitä, mikä joulussa on tärkeintä!

Joulukiire

Miten se iskee kuitenkin joka vuosi!?!? JOULUKIIRE! Niin monta ihanaa juttua mitä vielä olisi tehtävänä ja niin vähän päiviä jäljellä. Ensimmäisenä sen huomaa siitä, ettei enää ehdi kirjoittaa blogia. Kamera täyttyy kuvista ja mieli jutuista, joita haluaisi täällä jakaa. Nyt etsimään sitä joulurauhaa... kyllä se joulu tulee kiirehtimättäkin.

Kävimme siis viime viikolla joulumarkkinoilla Espalla ja Vanhalla ylioppilastalolla.
Piipahdimme siinä sivussa Papagenassa, josta tarttui mukaan nämä pienet jouluiset ostokset.  Mukavat tiskirätit tulevat toimittamaan joulukortin/pikkulahjan virkaa. Ne ovat POPdesignin tuotteita.
Olen yrittänyt metsästää valkoisia kauniita joulukoristeita, koska suunnittelen vaihtavani joulukuusen kaikki punaiset koristeet valkoisiksi, jolloin koko joulupuu olisi valkea-kultainen. Poikkeuksen tekevät karkkitangot, joita kuusessa pitää ehdottomasti olla.
Valkoisia koristeita on ollut yllättävän vaikea löytää, siis sellaisia, jotka minua miellyttäisivät. Papagenasta löytyivät nämä symppikset puiset kuusi ja poro, ja todennäköisesti lisään kuuseen paljon käpyenkeleitä höyhensiipineen liihottamaan. Jouluostosreissuilta, sieltä sun täältä on tarttunut mukaan nämä täydennykset kuusenkoristeisiin, joten eiköhän näillä alkuun pääse. Meillehän on siis rantautunut kaksi kuusta, joista toinen päätyy lastenkuuseksi yläkertaan. Tämä on perinne, jonka lanseeraan tänä jouluna. Tämä johtuu siitä, että olen niin tarkka kuusesta ja sen koristeista, että olohuoneen kuusen koristelussa ei lapsilla ole paljon sanavaltaa. Omansa saavat koristella sitten juuri niin kuin haluavat, sillä pitäähän lasten päästä nauttimaan kuusen koristelusta. :)

Joulukukkia

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, päädyin ostamaan valkoisia hyasintteja alkuviikosta, kun säikähdin että ne saattavat loppua jos vielä lykkään hankintaa. Siirsin ne jo maanantaina kukkamullan kera lasimaljakoihin ja somistin heinällä ja ohuen ohuella kultanauhalla. Tänään löysin Vanhan ylioppilastalon markkinoilta ihanan sympaattisia Ideapajun sammalsydämiä, jotka sopivat kukkien kavereiksi kuin nenä päähän. Lisäsin vielä kanelitankoja tuoksua tuomaan ja yksinkertaiset, mutta minun makuuni kauniit joulukukat ovat valmiita!

Nauttikaa kuvien kera, tuoksun jouduttu valitettavasti kuvittelemaan! (kuten minäkin vielä näiden pienten nuppujen kohdalla joudun :))

Puuhaa puuhaa...

Tässä tuolit ja pöytä lähtötilanteessa.

Eilen aloitin tuon uskomattoman pöytien ja tuolien kunnostusprojektin. Pieni mutta matkassa oli se, että nuo pikkujätkät oli piirrelleet pöydän ääressä ja pöytään tulleet tussinjäljet puskivat läpi maalikerroksesta toisensa jälkeen. Lopulta hoksasin pyyhkiä tussinjälkiä kun maali oli vielä märkää. Niin lähti maali, mutta samalla myös tussin jäljet ja näyttää siltä että saan kuin saankin toisen valkoisen keittiönpöydän jouluateriaa varten.

Tänään karkasimme tyttöporukalla Helsinkiin jouluostoksille. Pakkasesta huolimatta tuli katsastettua Tuomaan Joulumarkkinat Espalla ja Vanhan ylioppilastalon joulumarkkinat. Kylläpä siellä olikin paljon kaikenlaista ihasteltavaa ja paljon taas sellaista, joista ajatteli, että  "noita voisin tehdä joskus itsekin!" Mun ostosten teko kaatuu aina tuohon samaan ajatukseen. Kun vaan olisi vielä aikaa kaikkien niiden ihanien suunnitelmien toteutukseen. Mukaan tarttui siis vain muutama "erilainen joululahja", muutama joulukoriste ja sympaattiset sammalsydämet, joista kuvia seuraavassa postauksessa.

...ja tässä niiden kippuun hyökätään!

Tässä tortut saavat vielä olla rauhassa.

Illalla saimme vielä mieluisia vieraita poikamme kummeista ja heidän lapsistaan ja taas oli hyvä syy paistaa joulutorttuja. :) Laitoin taas vaihteeksi luumun sijaan kanelilla maustettua omenamarmeladia, joka maistuu niin hyvältä (myös meidän poikien mielestä!).

Tilaa joulupöytään ja lisää joulukukkia taloon

Jouluaattona kokoonnumme koko suvun voimin meille jouluaattoa viettämään. Tulossa on siis kymmenen aikuista ja viisi lasta. Tämä asettaa haasteita jouluaterian nauttimiselle kahdeksan hengen ruokapöydässä. Tämä tyttö suuntasi siis rautakauppaa ja osti maalia, kangaskauppaan ja osti kankaita ja lopuksi kellariin puuhastelemaan. Toivottavasti tuloksena on kauniin valkoinen, sisustukseen sopiva, ylimääräinen ruokapöytä ja kaksi tuolia, sekä kauniin valkoisiin juhla-asuihin puetut puutarhakalusteiden tuolit. Näin meille on syntyvä toinen ruokailuryhmä, joka sopii kauniiseen kattaukseen. Ensin on ihan pakko tehdä vähän töitä...
Illallla puhteena on edellisten lisäksi vielä hyasinttien istutus maljoihin. Olin ajatellut tehdä sen myöhemmin, mutta säikähdin, kun huomasin että valkoisia hyasinttejä oli kaupassa enää muutama. En jäänyt odottelemaan että joku muu nappaa ne nenäni edestä. Toivottavasti säilyvät hyvinä joulun pyhiin asti... Hyasintit istutan lasisiin maljakoihin, joista multa, juuret ja kukkasipulit saa huoletta näkyä läpi. Päälle hieman kuivaa heinää, muutama kiepsautus kultanauhaa ja siinä se... ihanat omat kukka-asetelmat. Minulla on kyllä tuolla takapihalla, lumen alla toivottavasti vielä ehjä iso neliskanttinen orcidea-malja, jonka ajattelin sopivassa välissä käydä kaivamassa esiin , ja luoda siihen jonkun ihanan jouluistuksen. Mutta se odottaa vielä inspiraatiota, lähinnä tuon lumihangen kaivamisen vuoksi...

Viikonloppu vierähti...

Ei kuitenkaan ilman, että joulujutut olisi olleet mielessä. Joululahjaprojektit etenee pikkuhiljaa; hitaasti, mutta varmasti. Tänään vauvanukelle valmistui pari mekkoa. Pikkuneidillä alkaa siis jo olla auttava vaatevarasto valmiina.

Näitä upeita mutta helppoja joulutähtiä olen tehnyt lukuisia viikonlopun aikana, mutta lahjoittanut kaikki pois ennen kuin olen ehtinyt niitä kuvata. Pikku herra 3v. kuskasi niitä kampaamoon asiakkaille. "Tää on sulle tää tähti!" No asiakkaille kelpasi, ja ystäviähän nuo olivat muutenkin kuin työn parista. Keitin tänään päivälliseksi joulupuuron. Yleensä sitä keitetään vain ja ainoastaan jouluaattona, koska maitopuurot eivät ole vahvinta alaani. Tänään säilyttiin enimmiltä pohjaanpalamisilta ja puuro maistui koko perheelle

Pikku väkerryksenä tein saunaan tuoksua tuomaan tervanarusta sydämen. Siellä se nyt päivystää saunatontun kanssa ikkunalla odotellen, että joku naulaisi sille seinään naulan. Kun kävin äsken kuvaamassa, löylytila tuoksui kuin juuri olisi kiukaalle laitettu löyöytuoksua. Pieninä määrinä tervan tuoksu on mukava, mutta kun joskus aikoinaan äitini kanssa askartelimme vastaavia sydämiä tuoreesta tervanarusta, tuoksui koko talo tervalle monta monituista tuntia. Nyt meillä tuoksuu vain itsenäisyyspäivän hyasintit. Kuten tuli jo aiemmin todettua... siinä on joulun tuoksu!

Pehmosydämiä

Viime jouluna ompelin ystäville pehmosydämiä joulutervehdyksiksi. Innostuin niistä niin, että ostin kangaskaupasta käyttämäni kankaan pakanlopun varastoon, että voin taas tänä jouluna ommella samoja ihania sydämiä. Tallinasta tuli hamstrattua vielä niitä ihania pitsejä, joita joulukorteissakin käytin. Niillä saa niin helposti näyttävän koristelun sydämiinkin.

No ongelmahan tässä on se, etten yhtään muista, kenelle olen niitä sydämiä jo antanut ja kenelle en. Hieman tylsää olisi antaa sama lahja uudelleen taas tänä jouluna. Tämän jouluiset saattavat siis päätyä omaan kuuseen, ja vahingosta viisastuneena alan pitää listaa siitä, kuka on saanut mitäkin.

Sydämistä on hyvä kuva myös ystäväni blogissa Taijan tekeleet joka on muuten täynnä ihania neuleita, koruja ja muita näpertelyjä..

Muumikalenteri

Joulukalentereita hankkiessani ajattelin ensin, että olen tylsä äiti, ja ostan vain kuvakalenterit (koska suklaatahan ei tarvitse syödä joka päivä, koska äitikään ei syö, eihän?) No askartelutarvikkeita hankkiessani huomasin sitten, että askarteluliike myi marraskuun lopulla kaikki kalenterit puoleen hintaan, ja ostin sitten meidän pikku-ukoille Muumi-lelukalenterin. (Kyllä, yhteiseksi. Ei, vieläkään ei ole  tapeltu! :)) Olin positiivisen yllättynyt, että figuurit, joita kalenterista tulee, ovat oikeasti tosi kivoja ja järkeviä. Ne päätyvät todennäköisesti ihan oikeisiin leikkeihin. Ja jos eivät päädy, niin näyttävät mukavilta ilmoitustaulun reunalla kököttäessään.

Miten voi joululehdet olla niin ihania...

Kauppareissuilla saa aina taistella joululehtihimoa vastaan. Ne on yleensä helppo korvata suklaapatukalla, mutta koska onneton menin lupaamaan miehelleni karkkilakon, oli pakko sortua Avotakan joulunumeroon. Siis NIIN ihana lehti taas kerran. Kuinkahan monta uutta ideaa taas laitettiin hautumaan. Pari toteutetaan ehdottomasti jo tänä jouluna. Ainakin huikean ihanilta kuulostavia joulumakeisia täytyy kokeilla (karkkilakko koskee vain ja ainoastaan valmiina ostettuja makeisia!!!) Joululahjojen paketointiin tuli muutama aika kiva tuuma ja koska joulupöydän kattaus on vielä ihan auki, saattaapi olla, että jouluvieraat löytävät pöydästä yllätyksiä. Olen usein suunnitellut maalaavani joitain lasten muovileluja, esim. eläinhahmoja valkoiseksi ja käyttäväni niitä sisustuksessa. Niihin törmää aina aika ajoin (muistaakseni ainakin Strömsössä niitä on tehty), mutta nyt metsäneläimiä oli laitettu ihanasti havukranssiin koristeiksi. Leluosastolta kaivataankin siis jotain myös äidille!
Näiden lisäksi hautumaan laitettiin yksi isompi unelma. Sen toteuttamiseen menee todennäköisesti vuosia, mutta ainahan täytyy olla haaveita ja tavoitteita, jotta elämä menee eteenpäin. Tänä iltana katsotaan elokuvaa ja yritetään torjua jälleen kerran orastavaa flussaa glögillä ja todennäköisesti virkataan samalla lumihiutaleita heijastimiin. Vanhan idean kierrätystä...

Joulutervehdyksenä sammutuspeitto!

Tämä sammutuspeitto menee ehkä hieman ohi tästä jouluteemasta, mutta liittyy jouluun sikäli, että mieheni sai sen joulutervehdyksenä yhteistyökumppaniltaan. Siis nerokas idea tehdä siitä ulkoasultaan sellainen, että sitä voi todellakin pitää esillä ja siellä missä sitä todennäköisimmin tarvitaan, eikä jossain siivouskomeron perukoilla, jossa jo päivystää vanha, kiljuvan punainen yksilö. Tämä mustavalkoinen, talvisia oksia esittävä kuviointa sopii meidän kotiin kuin nenä päähän! Turvallisuus on tärkeä asia, ja varsinkin kun ollaan lapsiperhe, on kynttilöiden kanssa aina omat riskinsä olemassa. Olen siis todellakin ilahtunut tästä joulutervehdyksestä!!

Koristeita kerrakseen...

Joulukoristeet vaihtuvat meillä pitkin joulukuuta, kunnes saan mieleiseni kokonaisuuden esille.Adventtikynttilöille laitettiin jo uudet, jalat, kun sain viimein aikaiseksi tehdä vaihtokauppoja äitini kanssa. Näistä olin haaveillut jo kauan...

Ihan ensimmäisenä tulee koristeltua jouluun (tai talveen) oksa, joka roikkuu meidän ruokailutilan valaisimessa. Siinä on kesällä kukkia, vappuna ilmapalloja, pääsiäisenä pääsiäismunia ja talvella tietenkin itse virkattuja lumihiutaleita ja kristalleja.

Olin marraskuun alussa viikon Japanissa ja pitihän sitä haalia jotain jouluisaa kotiintuomiseksi. Reissulta mukaan tarttui pieni valkoinen lintu joka istuu ruokailutilan oksalla. Se muistuttaa lapsuuteni jouluista, koska isäni suvun joulukuusissa on aina ollut lasisia lintuja, joihin koskeminen oli ehdottomasti kielletty. Pikkutytön silmissä ne näyttivät tainomaisilta kiiltävine vartaloineen ja värikkäine höyhenineen. Silti, kuinka ollakaan, päädyin itse valkoiseen. Linnun lisäksi toin Japanista myös muutaman tällaisen lumihiutale-kristalli kosristeisen roikkuvan "kuusen". Ne ovat aika kookkaita, joten eivät ehkä ihan istu joulukuuseen. Ruokailutilan valaisimeen ne toisivat kristallikruunumaisen fiiliksen, mutta eivät sovi mitenkään yhteen oksan kanssa, joten todettakoon, ettei sopivaa paikkaa ole vielä löytynyt.

Lahjoja pukin konttiin...

Itsetehtyjä joululahjoja on ihana antaa. Siksi yritän joka joulu tehdä jollekin jotain. Parivuotias kummityttöni on saamassa joululahjaksi vauvanuken. Äitinsä kysäisi, josko minulta syntyisi joitain vaaatteita nukkeleikkejä varten. No minäpä laitoin puikot suhisemaan ja nyt on nukelle valmiina tumput, sukat, pipo ja kaulaliina. Jospa seuraavaksi siirtyisin ompelukoneen ääreen ja surauttaisin pari mekkoa. Haaveena olisi tehdä myös takki tai unipussi, niin olisi sitten nukkevauvalle kaikki ulkovaatteetkin. Jälleen kerran asusteet syntyivät ihan omilla ohjeilla omasta päästä. Minä kun olen niiiiin huono tekemään mitään valmiin ohjeen mukaan. Osaltaan johtuu siitä, että inspiraatio tulee aina niin yllättäen, että töihin pitää päästä heti. Koskaan ei kuitenkaan varastoista löydy ohjeiden mukaisia lankoja, joten yleensä tulee sitten sovellettua itse ja tehtyä yksinkertaista ja nopeaa. Nukenvaatteet sopivat luonteenlaadulleni: ovat pieniä ja pian valmiita!

Juhlat on juhlittu tältä erää

Olipas mukavat Itsenäisyyspäivän juhlat. Väkeä oli sopivasti, monen ikäisiä
lapsia ja kaikille riitti juttu- ja leikkikavereita. Ruokaa oli riittävästi ja ylikin. Nyt on sitten testissä tuulihattujen pakastaminen. Sulatusvaiheessa voidaan sitten todeta toimiiko vai ei. Todennäköisesti miehen työkaverit saavat nauttia huomenna Hilla-omena-valkosuklaa-piirakasta.

Minulle joulukukat ovat valkoisia. Kukat ovat toki kauniita kaikissa väreissä ja joka joulu meillä on myös muunvärisiä joulukukkia, mutta silloin kun ostan kukat itse, ne ovat valkoisia. Muuten kukkia löytyy aina paljon ja laidasta laitaan. Ihanaa on itse rakennella asetelmia, omanlaisia ja ei niin perinteisiä.Juhlien myötä kotiimme rantautui siis myös ensimmäiset hyasintit. Siinä on oikea joulutuoksu.


Erityisen maistuvia tuli suolaisista cocktail -paloista, joten laitan niiden reseptit tähän heti kättelyssä. Lohitäytteen resepti löytyy aikaisemmasta päivityksestä. Sen lisäksi tarjolla oli:

Valkosipuli-juusto täyte

150g ranskankermaa
pizzajuustoraastetta
2 valkosipulinkynttä puristettuna

Sekoita aineet keskenään. Juustoraastetta sen verran, että massasta tulee kiinteä, ei kuitenkaan liian jämäkkä.
Tarjoillaan ruisnappien tai ruisleivän päällä. Koristeluun esim. kirsikkatomaatin lohkoja.

Kylmäsavuporotäyte

150g ranskankermaa
1prk ruohosipulituorejuustoa
150g kylmäsavuporoa silputtuna

Sekoita ainekset keskenään. Annostele ruisnappien päälle. Koristele pienellä palalla kylmäsavuporoa ja kurkkusiivulla.

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa...

Tänään on koko päivä leivottu huomisia itsenäisyyspäivänjuhlia varten. Tarjoilut alkavat olla niin valmiita, kuin niistä voi tänään tehdä.

ITSENÄISYYSPÄIVÄN MENU

Karjalanpiirakoita ja munavoita
Ruisnappeja kahdella tapaa: poro ja valkosipulijuusto
Perunalimppua ja kylmäsavulohitäytettä
Oliivi-aurinkokuivattutomaatti-focaccia
Feta-pesto-focaccia

Hilla-omena-valkosuklaapiirakkaa
Puolukka-vanilja-tuulihattuja
Konvehteja
Piparkakkuja

Kuohuviini
Alkoholiton booli

Kahvi
Lakkalikööri
Konjakka


Lisäksi lapsille vähän leffaherkkuja.

Vieraiksi on tulossa n. 15 aikuista ja saman verran tenavia. Ihan kaikkea en kuitenkaan ole alusta asti itse tehnyt, mutta aika pitkälti. Osa on pakko jättää huomiselle aamulla, joten siivous on hoidettava tänään. Juhlia on sitten ihana järjestää!!!!

Nyt sytytämme kynttilän..

Ihanat adventtikynttilä -"mansetit" löysin muutama joulu sitten Porvoon vanhasta kaupungista, yhdestä pikku putiikista. Mieheni on alusta asti nimittänyt näitä aikapommiksi, kuten muitakin kynttiläasetelmiani, jotka sisältävät paperinarua, kanelitankoja tai silkkinauhaa solmittuna kynttilän ympärille. Siitä huolimatta laitan nämä joka joulu, ja aina muistaissani laulatan lapsilla "Nyt sytytämme kynttilän..." Useimpina jouluina adventtikynttilöitä on jouduttu uusimaan, koska yhdet ei millään riitä koko joulukuuksi. :)

Joulua saunalla

Meillä jouluun koristellaan kaikki oleskelutilat, saunaa ja pukutilaa myöten. Eilen lauteilla istuskellessani pohdiskelin mitä joulua löylyyn voisi tuoda? No perinteisesti kankaiset laudeliinat ja vasta. Jouluaaton saunaan myös kynttilöitä. Viime jouluna äitiäni nauratti, kun ilmoitin puhelimessa silittäväni laudeliinoja. No jos nyt sentään jouluksi, kun muuten tuo silitys ei kuulu lempipuuhiini.

Saunan pukutilassa naulakossa roikkuvat avaimet saivat jouluksi seurakseen peltisydämiä ja ikkunalaudelle löysivät tiensä käpykynttilänjalat. Luulenpa, että nämä koristeet kyllä korjataan pois vasta kevään koittaessa.

Yökuvaus on sellainen taiteenlaji, joka ei tahdo millään minulta onnistua. Tämä terassikuva oli kuitenkin yllättävän tarkka. Jouluvalot tuovat mukavan lämpimän tunnelman saunomisen lomalla vilvoitteluun, vaikka pakkasta taisi kuvausiltanakin olla viitisentoista astetta.

Tämän syksyn ensimmäinen "joulukoriste"

Ihan ensimmäisenä "joulukoristeena" tänä syksynä tein höyhenkranssin meidän ulko-oven sisäpuolelle. Taisi olla jo syyskuuta. Niin kauan siitä kuitenkin on, että olin jo ehtinyt unohtaa... Keskellä olevaan tähteen syttyy pattereilla toimiva valo, joka on ihan liian keltainen!!! (Kuten kuvista voi huomata!) Siksi se on tuskin koskaan päällä.

Meidän ruokailutilassa roikkuu jouluvalot, jotka on himpun verran liian valkoiset kun ovat yhtä aikaa päällä takkatulen tai terassin valojen kanssa. Silloin kun on muut valot poissa, nuo jouluvalot sopivat sisustukseen vallan mainiosti. Jotenkin sitä ei siellä marketissa valoja valitessaan osaa katsoa sävyä oikein, vaikka kuinka olisi esimerkkivalot näytillä...

Focacciaa täytyi jo tänään kokeilla... ja soveltaa!

Teki niin mieli leipoa jotain, että päätin heti kokeilla focacciaa. No niinhän siinä taas kävi, ettei kaikkia aineksia löytynyt kaapista ohjeen mukaiseen toteutukseen, joten valkosipuli-oliivi fetan korvasin tavallisella fetalla, pestolla ja oliiviöljyllä. Aurinkokuivattuja tomaatteja ei myöskään löytynyt, joten tyydyin lisäämään leivän päälle hieman oreganoa ja suolaa, niin ja pirskotettuna oliiviöljyllä jatkettua pestoa. Ja kyllä tuli herkkua!!! Äidin koekeittiö toimi jälleen. :)

Taikinanteko

Uuniin menossa

Valmiina herkuttelua varten