Joulutervehdykset ja lahjat

Nyt uskaltaa jo laittaa joulutervehdyksistä ja lahjoista kuvat tänne blogiin, kun kaikki ovat omansa saaneet. Ei siis tule pilattua yllätystä keneltäkään. Aluksi on todettava, että sain huikean kaaoksen aikaan kellarissa ompelutöiden parissa, joten siirsin työmaani eräänä yönä keittiöön. Tästä kaaos oli tosin siivottava heti pois, kellarissa se on vielä tänäkin päivänä.
Näitä villaenkeleitä olen tehnyt jo vuosia sitten joulukorteiksi, jotka voi sujuvasti siirtää kuuseen. Tänä vuonna niitä syntyi muutama niihin osoitteisiin, joista tiesin varmasti etten ollut niihin aikaisemmin lähettänyt. Viimeksi ne tosin olivat sinisellä kultatähdin koristetulla taustalla, nyt ruskealla kultaisen kulkusen ja pitsinauhan kera.

Enkelin ohje

Enkeli on todella yksinkertainen tehdä. Tarvitset pienen palan valkoista villaa, valkoista ompelulankaa, pienen kulkusen ja pienen pätkän kultaista metallilankaa sädekehäksi. Alkutilanteessa villa on kapeana pitkulaisena levynä, kahdessa ohuessa kerroksessa. Solmi keskeltä ompelulangalla ja taita puoliskot toistensa päälle. Solmi ompelulangalla yläreunaan pyörylä pääksi. Erota selkäpuolen levy siipiä varten ja solmi etuosasta rintakehä langalla. Lisää kulkunen. Loppu villa muodostaa hameen, jonka helmaa voi ohentaa kevyesti repimällä. Kohota selkäosan irrallaan oleva villa siiviksi. Muotoile ja ohenna tarpeen mukaan. Taivuta kultalangasta pieni rengas, jolle jää varsi. Taita varren päähän koukku, ja työnnä varsi enkelin päähän. Koukku estää rengasta irtoamasta, jäädessään kiinni villan sekaan. Enkeli kestää hyvin postituksen kirjekuoressa tai sellofaaniin pakattuna.

Minulle lahjojen antaminen on tärkeää. Siksi oli ihan kamalaa, että meillä joulua viettäneet aikuiset halusivat, ettei aikuisille osteta lahjoja. Äitini kanssa keskustelimme asiasta, ja päädyimme siihen tulokseen, että ajatus on tärkein. Lahjan ei siis  tarvitse olla kallis, vaan se on osoitus siitä, että on ajatellut lahjan saajaa. Siitä sain sitten ajatuksen antaa lahjoiksi aikuisille ajatuksia. Sain itse viime jouluna lahjaksi Paolo Coelhon ajatuksia sisältävän Rohkeus -kalenterin. Leikkasin nyt vanhaksi jäävästä kalenterista ajatuksen jokaiselle aikuisvieraalle miettien, mikä sopisi juuri lahjan saajan elämään. Askartelin ajatukset kauniiksi korteiksi ja jaoin ne ääneen lukien kahvipöydässä, kun lapset jo leikkivät omilla lahjaleluillaan. Lahjojen saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä. Sehän oli tarkoituskin.

Muutamalle käsitöitä harrastavalle ystävälleni kasasin pienen tuunauspakkauksen suloiseen peltirasiaan. Oli pitsiä, nauhaa ja nappia; lankaa, neulaa ja merkkiä. Materiaaleja ostin Karnaluksin tukusta Tallinnasta. Se on ihan huikea paikka täynnä edullisia käsityötarvikkeita. Kummasti saa aikaa ja rahaa menemään joka kerta kun siellä käy.

Ystävien jouluterveydykset pakkasin ruskeasta paperista tehtyihin pusseihin, jotka koristelin ajamaan myös joulukortin virkaa. Sinne pääsivät myös virkatut sydämet, joita pitkin syksyä väsäilin. Tällaiset pikku pussit veimme myös päiväkodin hoitajille. Niissä oli joulutervehdyksinä omaväsäämät lumihiutaleheijastimet.


Heijastimia tuli tehtyä myös muunlaisia. Robotit ja pikkuhirviöt päätyivät ystäväperheiden pojille ja pieniä prinsessakruunuja annoin vastaavasti tytöille. Heijastimissa oli kaikissa hakaneulakiinnitys, vaikka olisin halunnut ne roikkuviksi. En vain keksinyt siistiä ja kestävää systeemiä roikkumismekanismien kiinnitykseen. Heijastimet on tehty ihan omasta päästä, ideoita varastettu sujuvasti eri joulumarkkonoilla nähdyistä heijastimista. Materiaaleina on askarteluhuopa, heijastinkangas, napit, nauhat ja muut pikku koristeet. Lumihiutaleet on virkattu valkohopeisesta virkkauslangasta.