Hunaja-piparkakut

Äidin-koe-keittiö iski jälleen. Minulle on ollut iso oivallus se, että leipomisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Voi vähän tuunailla reseptejä oman maun mukaisiksi, tai lisätä tavanomaiseen taikinaan jonkin yllättävän mausteen. Jos menee pieleen, niin tehdään uusi. Tietenkään tätä ei kannata tehdä viimetipassa, juuri ennen vieraiden saapumista, vaan silloin kun on aikaa. Niin... siis ihan hyvin onnistuivat piparkakut eilen valmistamastani taikinasta. Intiaanisokeri käyttäytyi vähän jännästi. Siinä osa kiteistä on aika suuria, joten ne jäivät taikinaan rakeina, jotka sitten uunissa sulivat. Näitä oli ehkä kaksi, joten ei mahdottomasti. Mutta ehkä normi sokeri olisi toiminut paremmin. Hunaja sen sijaan korvasi siirapin mainiosti.

Hunaja-piparkakut ( Kinuskikissalta tuunattu taikina)

100 g huoneenlämpöistä margariinia
reilu dl sokeria
reilu dl siirappia
1 muna
5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaan


Paista 5 min /200 astetta.

Sekoita huoneenlämpöiseen margariiniin sokeri ja kiehuvaksi kuumennettu hunaja. Kun seos on tasaista, lisää joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne pikkuhiljaa sekoittaen, lopulta käsin vaivaten seokseen, kunnes taikinasta on muodostunut kiinteä pallo. Peitä elmukelmulla ja anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli vehnäjauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi, leikkaa piparimuoteilla haluamasi mallisia piparkakkuja, paista ja anna jäähtyä. Koristele jäähtyneet piparkakut.

Koristelu

100gr (tai menekin mukaan) valkosuklaata
Strösseleitä

Sulata varovasti lyhyen aikaa kerrallaan valkosuklaa mikrossa. Laita pakastepussiin ja leikkaa pussin nurkkaan pieni reikä pursottamista varten. Pursota rennolla otteella koristeita piparkakkujen päälle, viimeistele strösseleillä ja laita jääkaappiin jähmettymään. Tarjoa heti, tai säilytä viileässä.

Olen ihmetellyt, miksi piparkakut koristellaan perinteisesti sokerilla, kun suklaa/valkosuklaa maistuu paremmalta ja valkosuklaankin saa halutessaan värjättyä. Tosin suklaapiparit vaativat viileäsäilytyksen, jolloin ne saattavat kostua, mutta kuorruttaminen on niin nopeaa, että koristella voi juuri sen verran kun haluaa laittaa tarjolle. Meillä ainakin häviävät nopeasti parempiin suihin.

Piparkakuilla herkuttelemaan kanssani tuli rakas ystävä. Olipa piristävä päivä sairaslomalaiselle. Aamupäivällä vointinikin oli niin  hyvä, ettei piparien leivonta ja lounaan kattaminen ollut mikään ongelma. Sain ihania "Parane pian" -kukkia ja ennen kaikkea ihanaa seuraa. Tulipa  surffailtua nettikauppoja ja vaihdettua kummipojan kuulumiset. Samanikäisten poikasarjojen tohellukset saavat aina äitien suut hymyyn, kun päästään jakamaan juttuja puolin ja toisin. Kiitollinen saa olla vertaistuesta, jota ystäviltä saa. Huomennakin saan seuraa iltapäivästä, mutta nyt en taida leipoa mitään. Seurasta aion nauttia kuitenkin yhtä lailla.