2011/12/09

Joulukuun 9. päivä "Pieni fudge-tehdas"

Löysin kesällä maanpäällisen taivaani, Mäntyharjun markkinoilta, juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Siinä se oli: punainen, kiiltävä, isot värikkäät valot, koukeroiset kirjaimet. Vielä uudelleen pääsin vierailemaan taivaassani. Toinen kerta oli Järvenpäässä, Puisto Bluesien blues -kadulla. Kalliiksihan se tuli, ja jälkeenpäin saattoi vatsaakin kivistää moisen vierailun seurauksena, mutta yhtä kaikki, maanpäällinen taivas se oli. Fudge-auto. Huikea, englantilaisen British Fudge Factoryn myyntiauto. Yli sata eri makuista fudgea: Bailey´s, minttusuklaa, lakritsi, salmiakki, Irish Coffee, After Eight... muutama tuli maistettua. Ja palat eivät olleet pieniä, valehtelematta varmaan 50g:n kokoisia suurimmat. Siinä sitä oltiin, paluuta ei enää ole, minä rakastuin fudgeen, vaikka en saisi sokeria juurikaan syödä. No mutta, aina sitä voi vähän...
Nyt päätin ensimmäistä kertaa kokeilla fudgen tekoa itse. Äidin koekeittiö proudly presents.. tai no sanotaan vaan presents:

"Pieni Fudge Tehdas"

Osa 1. Marianne -fudge (sovellettu Kotinvinkin "Jouluruoka" -lehden 2011 ohjeesta)

Huom!  Lue koko postaus ennen kuin aloitat tekemään mitään tämän mukaan :)

Sekoita kattilassa:
100g tummaa leivontasuklaata
2 1/2 dl kermaa
4 1/2 dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria (olisi pitänyt olla siirappia muttei löytynyt meidän kaapista, hups!)
50g voita (laitoin oivariinia)

kuumenna kunnes alkaa kiehua ja sokeri sulaa. Nosta lämpöä ja keitä n 7min. Tee testi: pudota kylmään veteen pisara seosta. Jos seos jähmettyy muotoiltavaksi, se on valmista. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi Vatkaa vaaleaksi sähkövatkaimella.

Lisää
1dl Marianne -rouhetta

Kaada seos rypsiöljyllä voideltuu vuokaan, n.20x20 cm kokoiseen. Ripottele päälle Marianne -rouhetta / rakeita. Anna jähmettyä jääkaapissa 4-6h. Leikkaa paloiksi ja tarjoile.

 Jäähtymisvaiheessa seos muuttui rakeiseksi (kristalisoitui?). Hmm... kaikki ei tainnut mennä niinkuin Strömsössä. Vatkasin kuitenkin hieman, ei tosin vaalentunut juurikaan tuo massa. Lisäsin Mariannet ja eikun jääkaappiin. Ihan hyvää tästä tuli, ei kuitenkaan ihan niin fudgemaista kuin toivoin. Siis kokeilemaan uudelleen.

Osa 2. Tällä kertaa surffasin vähän Kinuskikissan blogia ja hain vinkkejä. Ilmeisesti siirapilla, jonka jätin pois, onkin vissi merkitys tuossa massassa. Sovelsin siis uudelleen (koska meillä ei ollut edelleenkään siirappia) ja tein uuden massan näin:

3dl kermaa
3dl sokeria
3tl juoksevaa hunajaa (tätä Kinuskikissa oli käyttänyt)
50g voita
100g tummaa suklaata

En myöskään keittänyt niin rajusti tällä kertaa, vaan rauhallisesti ensin kuumensin ja sitten annoin kiehua 30 min. miedolla lämmöllä kunnes vesilasitesti tuotti taas tuloksen. (Kinuskikissan mukaan tämä lämpötila on mittarilla mitattuna 116 astetta.) Massa oli nyt jämäkkää, mutta siirappimaisempaa. Annoin jäähtyä hieman. Massa oli ihan näille metreille saakka aivan täydellisen oloista mutta sitten tulin vatkausvaiheeseen ja voi, taas se muuttui rakeiseksi. Mikä näitä Fudgeja oikein vaivaa?!?! No joka tapauksessa lisäsin :

10 kpl Omar -makeisia paloiteltuna
1dl hasselpähkinärouhetta ja lykkäsin vuokaan ja jääkaappiin. Katsotaan nyt mitä sieltä tulee.



Osa 3.  Avasin aamulla jännittyneenä jääkaapin. Siellä ne ovat yön yli punoneet juoniaan, nuo ovelat Fudget.

Ensin Marianne -fudge. Tästähän tuli ihan kelvollista. Melkein sanoisin, että näistä kahdesta parempaa. Rakenne ei ole tosiaan mielestäni kuitenkaan ihan fudgemainen, mikä lie, kermakaramelli, mutta hyvän makuinen. Virhe oli kuitenkin ripotella sinne tänne Marianne-rakeita, koska ihan mahdotonta oli leikata keskenään samanlaisia paloja.

Seuraavaksi raotan Omar-hasselpähkinä -fudge foliota ja hei, ei pöllömpiä nämäkään. Hasselpähkinärouhetta on liikaa, joten leikatessa  tuppaa murenemaan. Maku on ihan toimiva, joten ehkeivät nämä nyt ihan pieleen menneetkään. Perfektionisti minussa vaatii kuitenkin vielä uutta fudge -erää, näin helposti en luovuta. Ja koska näitä fudgeja nyt oli yllin kylln, rohkaistuin kääräisemään muutamat sellofaaniin ja viemään ystäville tuliaisiksi kyläilykäynnillä. Ja hyvin olivat maistuneet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti