Kesän lopulla aloin kokea jouluahdistusta. Se liittyi lähinnä tähän blogiin. Kahden joulukauden jälkeen tuntui siltä, ettei minulla ole yhtään uutta ideaa tälle joululle jaettavaksi. Epätoivon kynnyksellä tein jo henkisen päätöksen, etten tänä jouluna kirjoita blogia lainkaan. Tämän blogin pelastukseksi koituivat kuitenkin lukijat, jotka muistivat minua ihanilla viesteillä ja positiivisella palautteella. Joten pyörrän päätökseni ja palaan blogiin jälleen tänäkin vuonna. Joulukauden avajaisiksi haluaisin jättää teille kuvan ja ajatuksen, jonka tallensin eilisen illan projektistani. Ruokailutilamme hyllyn päällä päivystää uusi taulu, joka muistuttaa elämään tässä hetkessä, vaalimaan muistoja ja rakastamaan ikuisesti. Sen ajatuksen siivittämänä lähtee tämä blogi jälleen liikkeelle kohti uutta ihanaa joulua!Ps. Taulu oli superhelppo toteuttaa. Todellista "palikka-askartelua". HongKong tavaratalosta löytyi taidemaalareille suunnattuja taulunpohjia ja akryylimaaleja. Samasta paikasta ostin ohuesta vanerista sahattuja tekstejä. Äkkiäkös sitä sekoitti harmaan maalin, kaivoi varastosta pienen telan ja maalasi taustan. Sitten vaan liimattiin tekstit tauluun ja kun mieheni ihmetteli miten minulla on aikaa kaikenlaiseen väsäämiseen myhäilin mielessäni tietäen, että aikaa kului maksimissaan vartti. No toki kauppareissuun tuli pieni lisämutka hyllyjenvälissä koska todellisuudessa tarkoitus oli ostaa vain tiskiainetta. Niin ja vastaus otsikon kysymykseen: Voi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti