12. Päivä: Piparkakku tönö maantien mutkassa

Saakohän tämän syödä?No noihin karkkeihin ainakin joku tuossa mutkassa liukastuu jos ei niitä syö pois! Vaan kukaan ei raaskinut rikkoa tätä ihanaa pientä mökkiä, joka työyhteisöjoulukalenterimme tämän päivän luukussa komeili. Katsotaan kuinka kauan maltamme ihailla sitä, ennen kuin joku tekee villin aloitteen ja nappaa palan katonkulmaa. Ehkäpä huominen, perjantai 13. päivä on "epäonnenpäivä" tällekin talolle, ja onnenpäivä herkkusuille!

11. Päivä: Makean ja suolaisen liitto

Tämänpäivänen työyhteisökalenterin luukku avasi aivan uuden ikkunan sieniruokien maailmaan. Se pakotti rikkomaan omia ennakkoluuloja, astumaan hieman ulos omalta mukavuusalueelta ja ennen kaikkea se yllätti positiivisesti!! Hillottuja suppilovahveroita suolakeksin päällä. Ei moittimista, varsin maukasta. Tähän herkkuun on olemassa ohjekin, mutta lahopää unohti sen jälleen töihin. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämän kaltainen mutta tarkistan sen ja lisään varmasti tuon aivan oikea ohjeen, koska nämä todella olivat maukkaita. Kuulinpa, että jollekin yhdistelmä toi mieleen joulupiparin.

Makoisan herkun lisäksi mieltä lämmitti hillopurkin kannessa olevat teksti. Tällä asenteella tahdon itsekin kokata ja leipoa!

Piparkakkutalo mallia 2013

Meillähän on välillä käynyt niin, että piparkakkutaloista ei ole tullut lainkaan julkaisukelpoisia. Pohjanoteeraus oli talo, josta silloin kuusi vuotias esikoisemme totesi: Äiti, miksi kaikissa lehdissä on niin hienoja piparkakkutaloja, kun ei niitä sitten kukaan kuitenkaan osaa tehdä?" No samainen lapseni on myös saanut veljensä (vielä päiväkoti-ikäinen)  lupaamaan, ettei äidin enää tarvitse laulaa päiväkodin esityksissä kommentoimalla äidin lauluharjoituksia: "Äiti hei, ymmärrätkö että ihmiset ihan maksaa niistä esityksen lipuista?" :)  Kriittinen tapaus siis.

Kuvaa tuosta piparkakkutalosta ei kuitenkaan julkaistu, talo syötiin pikavauhtia, mutta esitys meni ihan hyvin, mikä on hyvä, koska huomenna olisi jälleen joulujuhlat juhlittavana ja suunikin joudun lavalla yleisön edessä avaamaan. Tai pitäisikö kuitenkin tässä tapauksessa sanoa, että saan, en joudu. Juhlista tulee jälleen ihanat, sen tiedän, koska meidän talossa ei muita kuin ihania juhlia olekaan, siitä lapset pitävät huolen. Aikuisten lauluista viis.

Eilen tämänvuotinen Annan sydämellisen hyvä piparkakkutalo sai kuitenkin äidin ja lasten toimesta koristeet ylleen ja kokoaminenkin onnistui tänään sulan sokerin avulla.Ihanan homssuinen kaikkineen. Kelpuuttivat ja kelpuutan.Meidän joulukuu on ollut tähän asti juuri tällainen!

Kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla kiitos!

Ostin pikkuisia vaahtokarkkeja ajatuksissani eräs piparkakkukoristeluidea, jota ajattelin kokeilla. No piparkakut on koristelematta (itseasiassa myös leipomatta) ja osa vaahtokarkeista päätyi jo piparkakkutaloon lumeksi ja osa, mmm... niin taivaallisen hyvään pakkaspäivän kaakaoon.

Resepti yksinkertainen

Kuumenna maito lähes kiehuvaksi
Lisää loraus kermaa
Lisää kaakaojauhetta maun mukaan
Lisää n. 10 pientä vaahtokarkkia

Kuumassa kaakaossa vaahtokarkit pehmenevät, jos maito on tosi kuumaa, ne vallan sulavat. Kupillinen oli ihan riittävästi, ja NIIN hyvää! Tämä maistui myös kaikkia lämpimiä juomia karttavalle kuusivuotiaalle. Nam!

Joulukuun 10. päivä: Joulupallo jokaiselle

 Tänään kalenteriluukussamme oli "Joulupallo jokaiselle". Joulupallot tuskin kenenkään kohdalla säästyivät kuuseen asti, vaan eivätköhän suklaiset koristeet kadonneet parempiin suihin kahvin kavereina. Pallot näyttivät kuitenkin tarjottimella niin mukavilta, että muistui taas mieleeni, ettei kuusi suinkaan ole ainoa paikka näille "kuusenkoristeille". Suklaisilla (tai miksi ei muunkinlaisilla) joulupalloilla voi vaikka joulupöydässä merkata kullekin jouluvieraalle oman paikan. Nimikorttiin voi liittää samalla mietelauseen. Ja kun lauseen vielä valitsee varta vasten paikan valtaajaa ajatellen, on siinä jo lahja itsessään.

Myös lasimaljakkoon kootut joulupallot ovat näyttävä pöytäkoriste, joko kaikissa joulun väreissä tai  yhtenäistä väriteemaa noudattaen. Se joulukukka ei ihan heti kuihdu ja jos osa palloista on vielä syötäviä, niin aina parempi kukan korvike. Joulukukathan periaatteessa ovat kai kaikki myrkyllisiä.

Pikkujouluissa nämä pallot voivat ajaa vaikka korvakorujen asemaa. Itseasiassa henkilöstöpalaverin aikana väsäilinkin pari tyhjäksisyötyä tinakuorta vallan korvakorumaiseen muotoon. Harmi ettei tullut niitä kuvattua. Ehkäpä palloja on huomenna vielä jäljellä, niin saisi tuokin idean ikuistettua (toiveajattelua suklaahiireltä :))

Alkuperäinen joulukalenteripöllö

Joulukalenteripöllö jäi minulta kiireessä kuvaamatta 4. päivä, mutta kas, tänään löysin sen vielä kahvihuoneesta, joten nappasin siitä kuvan. Aiemmassa postissa oli mielikuvan mukaisesti valittu samankaltainen pöllökuva, joten tässä sitä nyt voi sitten vertailla miten alkuperäinen ja muistijälki eroavat toisistaan.

Kuvan pöllö siis oli joulukalenrimme luukussa ja tästä linkistä voit kurkistaa muistijälkeeni. 

Joulukuun 9, Päivä: Poropiparit

Aivan valloittavan herttaiset poropiparit olivat työyhteisöjoulukalenterimme yhdeksännen päivän luukussa. Kalenteriluukkujahan on siis vain työpäiville, joten siitä moinen katkos päivyrissä. Itse olen niin tumpelo piparkakkujen koristelija, että ilahduin näistä yksinkertaisen suloisista ja hauskoista pikkuleivistä valtavasti. Jospa pystyisin tähän minäkin.

On ollut haastavaa saada aikaan kristyyriä, joka olisi rakenteeltaan oikeanlaista: helposti ja siististi pursotettavaa ja yhtälailla helposti kuivuvaa, jotta koristeet säilyisivät hyvinä myös tarjolleasetettaessa.  Piparitaloihin olen käyttänyt vallan kaupan antia (tunnustan ja olen pahoillani) ja silläkin on pärjätty silloin kuin ei olekaan tarkoitus saada pikkutarkan sievää vaan rouheaa jälkeä. Seuraavassa tämän vuotinen tuotos, lasten kanssa koristeltuna.