Alkuperäinen joulukalenteripöllö

Joulukalenteripöllö jäi minulta kiireessä kuvaamatta 4. päivä, mutta kas, tänään löysin sen vielä kahvihuoneesta, joten nappasin siitä kuvan. Aiemmassa postissa oli mielikuvan mukaisesti valittu samankaltainen pöllökuva, joten tässä sitä nyt voi sitten vertailla miten alkuperäinen ja muistijälki eroavat toisistaan.

Kuvan pöllö siis oli joulukalenrimme luukussa ja tästä linkistä voit kurkistaa muistijälkeeni. 

Joulukuun 3. päivä: Lasten jouluevankeliumi

Työyhteisöjoulukalenterin kolmannen päivän luukusta paljastui Lasten jouluevankeliumi. Se kuuluin näin:

"Joosef ja Maria asuu Nesefiassa... Nartesiassa... pienessä kylässä. Ne lähti Beetlehemiin koska se ihme tyyppi, se keisari käski niitten mennä Beetlehemiin. Niitten piti vuokrata niitä veroja. Pari lintua tuli niitten mukana. Ne oli köyhiä ja majatalot oli täynnä. Jeesus syntyi Beetlehemissä siksi, koska oli talvi ja oli jo niin lähellä joulua.
Taivaalle tuli tähti. Paimenet oli laitumella. Ne paimensi lampaita. Taivaalle tuli valo ja enkeli sanoi: "Älkää pelätkö vaan kuunnelkaa! Pitää mennä Beetlehemiin katsomaan Jeesusta, joka on syntyny." Paimet meni ja kumarsi lapselle, kun se oli niin hieno. Tietäjätkin tuli, se tähti ohjas niitä. Ne anto sille lapselle lahjoja: kultaa, hopeaa, kristalleja ja rubiineja ja toisen aarrearkun.

Jeesus tuli maahan, että me voitais elää kunnolla, ettei satuta ketään. Jeesus suojelee koko maailmaa."

Ihanasti hymyilyttää. Usein olemmekin aikuisten kesken miettineet, mitä lapsille oikeasti jää mieleen tarinasta, joka on täynnä vierasperäisiä nimiä ja tapoja, jotka eivät enää meidän aikaamme kuulu.  Ihanan loppulauseen ovat lapset tähän tavoittaneet.

Lasten jouluevankeliumin yläreunassa oli pieni jouluenkeli; metallilangasta ja helmistä taiteiltu. Oli yksinkertainen, kaunis ja näytti helpolta toteuttaa itsekin. Mukavasti myös mukaeltavissa omanlaisekseen suojelusenkeliksi, kulkemaan meille tärkeiden, vaikkapa niiden lapsosten matkassa niin jouluna kuin muulloinkin.

Joulumaan pop-up kahvila

Vanhoihin kuppeihin valettuja kynttilöi

Kaiken kahvilatohinan, töiden ja arjen rumban keskellä ei oikein ole jäänyt tähän blogikirjoitteluun aikaa. Ennen kahvilaa oli vielä hoidettavana työpaikan pikkujoulut, joita olin järjestämässä ja kun ne saatiin alta pois,  sai viime lauantain pyhittää lopuille kahvilavalmisteluille, jotta sunnuntaina oli kaikki valmiina klo 10 kun ovet avattiin. Ensimmäinen tunti oli hiljainen, mutta yhdestätoista asti aina ilta puoli seitsemään oli kahvilassa vieraita, jopa enemmän, kuin uskalsimme odottaa!  Meillä oli siis tarjolla kondiittoriystäväni leipomia kakkuja, Marillan blogissa julkaistuilla resepteillä leivottuja herkkuja ja tietenkin itse maustettua glögiä. Asiakkaat pääsivät askartelemaan itse ja heillä oli mahdollisuus ostaa valmiita koristeita ja pikkulahjoja itselle tai pukinkonttiin. Tämä posti saa nyt toimia samalla pienenä kuvagalleriana ja toivottavasti pääsen pian jakamaan loputkin kuvat.

Virkatuissa koreissa käsintehtyjä saippuoita tuoksuina kahvi,
laventeli ja salmiakki.

Herrasväen pikkuleipiä

 Käsintehtyjä saippuoita saimme myyntiin tuttavaltani, joka oli ommellut myös huikeita tonttuja ja possuja. Ne voi bongata kuvasta, jossa näkyy koko lipasto ja hyllykkö. Hänen toteuttamanaan pääsin näkemään nyt tuon oikean joulupossun hengen, johon viime jouluna viittasin tässä joulukuun kahdeksannen päivän postissani. Siivet selässä ja sädekehä vilkkuen possunhenki viilettää menemään ja koska sunnuntaina jäi myymättä possu, on minun ehkä pakko lunastaa se itselleni.


Koristeiden lisäksi meillä oli myynnissä myös pientä hyvää: herrasväen pikkuleipiä ja marenkeja. Pikkuleivät olivat ystäväni äidin leipomia ja marenkeja oli ystäväni taiteillut lastensa kanssa.

Alin kuva on huonosti rajattu, enkä kuvana ole siihen lainkaan tyytyväinen, mutta minulla on nyt ollut niin paljon ongelmia näiden kuvien siirtämisen kanssa, että olen oikein kiitollinen näistä, jotka nappasin kälyni kameralla ja jotka hän minulle lähetti!!! Kuvassa Joulumaan myyntihylly, jolla oli niin paljon ihania joulujuttuja juuri Marillan makuun!

Hyllyn täydeltä joulua!

Huomenna aamulla anivarhain suuntaan kohti Berliiniä ja sen kymmeniä joulumarkkinoita!!! En malta odottaa. Jospa siitä alkaisi jouluun rauhoittuminen ja pääsisin oikein ajan kanssa takaisin tämän blogin päivityksen pariin! Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

Paperitähtiä tuutin täydeltä

Kuvassa omat ensimmäiset tähteni

Sain viime jouluna kauniin paperitähden ystävältäni lahjaksi. Se on tehty tummasta tapetista ja sopii meidän olohuoneeseen kuin nenä päähän. Viime viikolla opin tekemään tuon tähden itsekin ja nyt tuntuu, että niitä on kaikki lehdet, blogit ja joulukirjat pullollaan. Ja ennen viime joulua, en ollut koskaan nähnyt / tehnyt moista tähteä!
 No yhtä kanssa, tähti on kaunis ja helppo tehdä ja  "ylitarjonnasta" huolimatta aiomme Joulumaassa opettaa tähden teon myös kahvilavieraille. Materiaaleiksi sopii monenlaiset peperit ja vanhat tapettirullien loput, joten tähden saa helposti sisustuksenn sopivaksi. Materiaali myös määrittää, onko tähti perinteinen vai moderni: malli taipuu moneksi. Kokoa voi vaihdella ja täyttää vaikka jokaisen huoneen joulutähden valolla.
Tänään kolusimme Fidan kirpputoria, kun siellä on -50% päivät ja seitsemällä eurolla tarttui mukaan kassillinen tavaraa. Pääasiassa kahvikuppeja, joihin on tarkoitus valaa kynttilöitä, mutta myös muikea pitkäkaulainen puulintu, vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä ja materiaaleja joulukukka-asetelmiin.
Ja taas sormet syyhyää, että pääseen työn touhuun. Sitä ennen on kuitenkin luvassa mukavia työtunteja erään pikkuneidin syntymäpäiväjuhlilla, jonne minut on kampaajana kutsuttu loihtimaan vieraille ihania kampauksia. Taitavat tunnit hujahtaa huomaamatta iltaan...

Ja vielä... ohje tähtösiin löytyy tästä.

Paperiaskartelua

Olen varsin hurahtanut näihin paperiaskarteluihin. Pientä näpertelyä, vaikea epäonnistua ja lopputulos niin sievä. Nämä pienet rasiat saavat sisäänsä makeisia tai pikkulahjoja, ja päätyvät koristamaan kuusenoksia. Niissä voisi tosin ojentaa pienen lahjan tai jos oikein näppäräksi tahtoisi ryhtyä, voisi niistä koota kokonaisen joulukalenterin. Kaksitoista rasiaa, kaksi numeroa kuhunkin ja sitten vain täytyisi muistaa laittaa puolivälissä kuuta uudet yllätykset avaajille.

Isoissa laatikoissa on  käytetty tavallista tulostuspaperia, ja somistuksessa vanhan kirjan sivuja. Kirjan sivut taittuivat kuitenkin mielestäni sympaattisemmiksi laatikoiksi ja puoliväliin taiteltu joulutähti on näyttävä koriste. Vastaavissa rasioissa myytiin ala-asteeni luokan joulumyyjäisissä piparminttumakeisia. Me lapset taiteilimme rasiat ja luokkatoverini äiti tähdet. Rasian osaan vielä ulkomuistista ja löytyy sen ohje myös täältä, mutta tähden joudun melkeinpä joka joulu muistelemaan uudelleen. Tähtösen ohjeeseen lisäsi ystävällinen lukijani juuri tänään linkin ja se löytyy nyt tästä.

Lintuparvi

Niinhän siinä kävi, kuten ennustinkin, että työnteko haittaa harrastustoimintaa, enkä pitkään aikaan ole ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut postattua jotain tänne asti. No mutta onneksi sentään olen entinyt näperrellä jotain, koska Joulumaan kahvilapäivä lähestyy ja toivottavaa olisi, että silloin saisin monenmoista myyntiin.  No mutta töitäkin on tehtävä.
Tänä aamuna työpaikelle mennessäni minua vastaan lenteli sisällä lintu. Pieni talitiainen. Kävin aulapalveluun ilmoittamassa asiasta, ja se on kuulemma ihan tavallista tähän aikaan vuodesta. Linnut tulevat sisään ilmanvaihtokanavista, lämmittelemään ja katoavat aikanaan...
Tämän tapauksen myötä tähänkin tähänkin postiin pääsivät pikkulinnut... Vanhoja käsityökerholehtiä selaillessa osui silmään lintusen kaava ja sillä kaavalla olen onnistunut ystävän avustuksella tekemään parven keskenään erilaisia lintusia. Täyttöaukkojen sulkeminen on haastavaa käsin ommellen ja siksi vatsanalue on jokaisella yksilöllinen. Iloisissa väreissään ne ovat kuitenkin niin herttaisia, että annetaan olla vaan, erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan...

Kyytiä keittiöpyyhkeille osa 2

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin IKEAn kuvaston aikaansaamasta mielihalusta päästä hypeltelemään joulu-uutuuksia. Kuvastossa oli myös Marimekon kangaspäällysteisiä helmiä muistuttavia koristenauhoja/-köynöksiä, jotka saivat taas askartelijan sormet syyhyämään. Viime jouluna tein kankaisen pehmokranssin keittiöpyyhkeestä ja keittiöpyyhekankaat päätyivättä tämänkin koristuksen materiaaleiksi. Jostain syystä perinteiset keittiöpyyhkeet kiehtovat minua, nimenomaan ihan askartelu- tai ompelutarkoituksiin käytettyinä ja ihanaa on se, että vaikka meillä ei olekaan varastossa oikeasti vanhoja pyyhkeitä, joita voisi kierrättää, näitä uusvanhoja tai perinteisen romanttisia saa kaupasta aina. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan, nämä kyseiset kankaat, joita näihin käytin, ovat kyllä pöytäliina ja valmisverhot, jotka olen ostanut Tarjoustalon poistokorista muutamilla euroilla, koska ne näyttivät keittiöpyyhkeiltä.)


Joka tapauksessa ompelin pitkän, n. 5cm leveän putken kankaasta, ja täytin sen askarteluvanupalloilla. Ompelulangan ja neulan kanssa kuroin sen näyttämään helminauhalta. Sitten vain kiepsautettiin renkaiksi ja lisättiin pari pientä peltitaloa, ja taasen voisi koristaa pari ovea näillä "ovikelloilla". Talo itsessään on nimittäin pieni kello, lehmänkellon tyylinen.

Tuo vihreä helminauha on niin pitkä, että se voisi toimia valkoisen huivin kanssa kaulaan kiepautettuna vaikka asusteena. Nämä vanulla täytetyt ovat siitä mukavia, että ne painavat vain murto-osan siitä, mitä puuhelmien ympärille tehdyt lajitoverinsa, mikä sekin helpottaisi tuota asusteeksi soveltamista.

Fiilistelyä joulumaassa

Kävin pyörimässä tuolla Joulumaassa (lue: meidän talon kellarissa) kameran kanssa ja nappasin pari fiiliskuvaa. Kaivoin laatikoita ja kaappeja ja löysin paljon viime vuotisia joulukäsitöitä ja koristeita; itsetehtyjä ja ostettuja. Oi minä niin haaveilen, että minulla joskus olisi pieni puoti, jossa niitä voisi vaikka myydä. Puoti, jossa tuoksuisi joululta vuoden ympäri. Jossa voisi tarjoilla asiakkaille ihania herkkuja; syötäviä tai sitten muuten vaan herkullisia tavaroita. Olisi kahvila ja myynnissä sisustustuotteita, käsitöitä ja käsityötarvikkeita, ja ilmaiseksi tarjolla ideoita. Olisi tila jossa voisi järjestää kädentaitokursseja, neulekahviloita tai vaikka runoiltoja. Oi, ihania haaveita... Ehkäpä niitä pääsee joskus toteuttamaan. Siihen asti voi haaveilla ja fiilistellä joulumaassa ja täällä blogissa, ja ilahduttaa ystäviä käsityölahjoilla.

(Ylijäämät kelpaavat aina päiväkodin myyjäisiin
vaikka arpajaispalkinnoiksi)

Tai ehkäpä voisi perustaa aluksi
vaikka verkkokaupan...

Ps. Näin hymiöiden valtakaudella meinaan koko ajan kirjoittaa hymiöitä lauseideni perään. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Pysykää tekstiviesteissä ja facebookissa, hyvät hymiöt!

Aikaa ajatella

Olen sairaslomalla. Ikävää sinänsä. Olo on operoitu, sellainen ettei ole oikein hyvä olla mitenkään. No mutta nyt on aikaa ajatella, ideoida, suunnitella ja näperelläkin jotain, mitä nyt sohvalla makoillen pystyy.
Jo aikaisemmin syksyllä vaihdoin sisustukseen värejä. Isäni 60v. juhlia oli vietetty kotonamme ja niiden kattaukseen sopi vaalea roosa. Niinpä hankittiin roosat kynttilät. Juhlien jälkeen halusin kuitenkin takaisin valkoiset pöytäkynttiläni, mutten raaskinut heittää pois vain puoliksi palanutta pöytäkynttilää. Aiemmin nämä sisäkäytöstä hyllytetyt yksilöt ovat loimottaneet pimeän tullen ulkolyhdyissä, mutta nyt ajattelin kokeilla kynttilän sulattamista ja uudelleen valamista.
 Kun taloamme aikanaa rakennettiin työmiehet jättivät jälkeensä valkoisen kahvikupin. Toinen yksinäinen kuppi "käveli" vastaan viime joulun alla Tukholman satamassa, pölyisenä ja likaisena, kaivaten kiiltävän valkoista olomuotoaan. Poimin raukan talteen ja nyt nämä kaksi kaunokaista saisivat toimia kuppikynttilöiden emäntinä.
Olen aikaisemminkin kai todennut että olen "nyt, heti, tänään valmista" -henkinen väkertäjä. Kun saan inspiraation, siihen on tartuttava välittömästi. Ei siis ollut aikaa lähteä metsästämään sydänlankoja tai muita kynttiläntekotarvikkeita. Olin joskus kauan sitten kynttilökurssilla ja sieltä jäi mieleen, ettei kynttilämassaan saa joutua vettä. Se oli kutakuinkin ainoa työohje joka minulla oli, kun kynttilä oli jo sulamassa peltipurkissa kiehuvassa vesihauteessa. Uhrasin siis pari lyhtykynttilää, joista sydänlangat oli helposti irroitettavissa. Ja kun massa oli sulaa, kaadoin sen kuppeihin, laitoin ne kylmään ja hetken päästä tökkäsin sydänlangat paikoilleen. Vähän täydempiä olisi saanut tulla kupeista, mutten uskaltanut sulattaa päälle muita kynttilöitä, kun kynttilämassoissakin on eroja. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. No mutta pienen vaaleanpunaisen pitsiliinan kanssa katettuna, tästä tuli oikein söpö. Pitänee virkata liina toisellekin kupille. Ja kynttilöiden teko voisi tänä jouluna olla juttu, josta innostuisin ja johon voisi panostaa.

Joulukuun 23 päivä "Enkeleitä paketteihin"

Lasten päiväkodin myyjäiskojussa myytiin joulukadun avajaisissa  kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan valloittavia pakettikortteja. Valkoisesta pahvista leikattu enkelinsiipi, jota somistaa vieno valkoinen höyhen. Oi ihanuutta! Ostin itselleni kymmenkunta paketteihin laitettavaksi.
Toisen kuvan herkkulahja odottaa pakastimessa huomista ja tiedän saajan ilahtuvan, sellaisesta perinteisestä herkusta on kyse! (huom! se ei ole koiranmakkaraa,vaikka paketti vähän siltä näyttääkin.
Tänään meillä  vimeisetkin  lahjat saavat päälleen kauniit kääreet ja toivottavasti itse saan vielä hyvät yöunet ennen aaton tohinoita. Meidän perheessä jyllää inha flunssa, joka vie voimia yhdeltä jos toiselta, joten uni ei koskaan ole pahitteeksi.

Joulukuun 16.päivä "Huopahelmiä pukinkonttiin"

Näitä huopahelmiä esittelin jo viime joulun jälkeen, mutta ajattelin nostaa ne taas esiin, niitä kun on tullut tehtyä myös tänä jouluna, tai oikeastaan pitkin vuotta aina inspiraation iskiessä, pikkulahjoiksi. Itseasiassa haaveilin vähän tekeväni niitä myös myyntiin, "Marillan joulupuotiin", muttei rahkeet ole riittäneet niin suurien erien tekemiseen, että niitä olisi myytäväksi asti. Ehkä joskus tulevaisuudessa... Olen huovuttanut helmet puuhelmien ympärille. Villaa kuluu hurjan vähän ja näin niistä saa saman kokoisia, ja symmetrisen pyöreitä. Epäsymmetrisyys kun tuntui olevan minulla se ongelma aikaisemmin. Puuhelmet tosin ovat yllättävän kalliita, jopa niin, että täysivillaiset taitaisivat tulla halvemmiksi, mutta panostettakoon ulkonäköön. Helmet on pujotettu joustavaan korukuminauhaan, joka on toistaiseksi osoittautunut myös kestäväksi. Aiemmin minulla oli useista pienistä säikeistä koostuvaa kuminauhaa, mutta se tuppasi katkeamaan. Tämä on yksisäikeistä ja vähän paksumpaa, ja toimii. Rannemittaisessa kuminauha on kätevä, kaulanauhat olen tehnyt lukkojen kanssa.
Huopa on niin pehmeä ja lämmin materiaali, että kaipasin sen rinnalle kontrastia. Niinpä lisäsin lasihelmiä huopahelmien väliin. Nyt siinä on vähän niinkuin jäätä lämpimän huovan rinnalla, kovaa ja kylmää, pehmeää ja lämmintä, kuten joulumieli talven pimeyden keskellä.

Joulukuun 10. päivä "Joululinnulle koti"

Keittiömme lampussa on muutaman vuoden roikkunut suuri valkoiseksi maalattu oksa, johon on sitten vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan ripustettu milloin kukkia, ilmapalloja tai pääsiäismunia, tai sitten kristalleja, virkattuja lumihiutaleita ja joulilintu. No nyt keittiön valaisin uusittiin, joten oksankin täytyi lähteä. Ja niinhän siinä kävi, että "Joulu on, koditon varpuseni onneton..." Mistäs laitettaisiin pikkulinnulle uusi pesä? Apu löytyi askarteluliikkeestä ja akryylimaalista. Voi ihanuutta miten suloisia pönttöjä. Nyt on joululinnulla mistä valita. Taitaa olla syytä hankkia joulukuuseen pari muutakin lintua, jotta jokainen pönttö saa asukkaansa.

Joulukuun 3. päivä "Joulukortteja"

Tänä jouluna korteissani on kuusia. Kortit eivät ole yhtä koreita kuin viime jouluiset, (joita voi kurkistaa tästä) ja vähän aprikoin, pitäisikö niihin ehkä kuitenkin lisätä jotain. Askartelimme tyttöporukalla, kun saimme lainaan kasan Fiskarsin (ym.) leikkureita. Tähdet on leikattu tähtistanssilla vanhan kirjan sivuista. kuuset vapaalla kädellä askartelupaperista ja niiden pienet koristeet on tehty kuviorei'ittimillä. Jotain pientä kimalletta on varmaankin lisättävä, koska minun joulussani on aina jotain pientä kimalletta. Ehkäpä täysin valmiit kortit päätyvät vielä tänne!

Joulukuun 2. päivä "Huopakuusi"

Ninuskan blogista löysin valloittavan paperikuusen! Niin herkkä ja kaunis. Siitä sain mallin tähän valkoisesta huovasta toteutettuun roikkuvaan kuuseen. Olisin halunnut tehdä tästä pöytäkuusen, mutta huopa jota käytin, oli liian paksua. Kaksi sakaraa leikattuani, alkoivat kädet jo olla niin poikki, että luovutin. Pöytäkuusi syntyikin sitten vihreästä huovasta, jonka sain Tiimarin ale -laarista löytämästäni vihreästä huopa tabletista. Se koristaa nyt  Tyykipuodin jouluikkunaa. Pöytäkuusikin siis onnistuu huovasta!

Tämä valkoinen roikkuva kuusi on koottu kahdesta erillisestä sakarasta ompelemalla ne puuvillalangalla yhteen puuhelmiä väliin lisäten. Kuusen mallin hahmottelin huopaan mattoveitsellä, jolla alunperin suunnittelin huopaa leikkaavani. Ei onnistunut, joten vaihdoin pieniin Fiskarsin kynsisaksiin.  Huopa on ihana, pehmeä ja lämmin, mutta samalla jämäkkä materiaali. Mitähän kaikkea siitä voisi askarrella. Uskoisin, että jatkoa seuraa!

Pikkujouluja, pikkujouluja...

Olin viime perjantaina pikkujouluissa, joissa teemana oli "White Christmas" ja pukukoodiksi oli laitettu "Voit lisätä asuusi valkoisen elementin". Halusin jotain valkoista, höyhenistä hiuksiini. Olipa sitten mahdoton tehtävä löytää! Aikaa ei ollut ylettömästi, ja koska mielestäni tulin katsoneeksi jo melko useasta paikata tuloksetta, päätin luovuttaa, ja tehdä jotain itse. Kangaskaupasta löysin höyhennauhaa, askarteluliikkeestä huopaa ja kotoa löytyo lasihelmiä. Ne saisivat siis riittää. Loppujen lopuksi kävi niin hassusti, että olin ostanut valkoisen pitsisen hiuspannan "metsästysretkelläni" ja pikkujoulukampausta tehdessäni mallailin, kumman koristeen loppujenlopuksi  laittaisin, ne solahtivat sopivasti päällekäin. Laitoin siis molemmat ja olin tyytyväinen. Toimivat kuitenkin myös erikseen, joten nyt minulla on kolme erilaista mainiota hiuskoristetta tulevia juhlia silmälläpitäen. Olkapäälläni näkyy hieman valkoinen tekoturkiskeeppi, jonka ompelin samaisiin pikkujouluihin. Tekoturkiksesta tulee aina yleellinen ja ihanan turhamainen tunne. Aitoon en koskaan sortuisi.

Ohjeet lasinalustähtiin

Tänään kolmevuotiaan avustuksella kuvasimme havainnekuvia lasinalusten teosta. Katsotaan, mihin näistä on: Tarvitset 4kpl 40cm pitkää nauhaan, n. 2,5 cm leveä, jämäkkä pellava tai puuvilla sopii hyvin.

1. Taita nauhat keskeltä kahtia. Aseta nauhat limittäin niin, että ne muodostavat neliön. Viimeinen nauha pujotetaan ensimmäiseen muodotuvan lenkin läpi, jolloin neliö sulkeutuu.

2. Kiristä nauhoja niin, että keskelle muodostuu kiinteä "korinpohja".

3. Taita päälimmäiset nauhat niin, että aloitat oikealta alhaalta ja taita kohtisuoraan vasemmalle, sen jälkeen vasemmalta alhaalta kohtisuoraan ylös, vasemmalta kohtisuoraan oikealle ja viimeisenä oikealta ylhäältä alas, ja ensimmäisen nauhan alta pujottaminen sulkee neliön. Kiristä. Työ on nyt samanlainen molemmilta puolilta.

4. Seuraavaksi taitellaan sakarat. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta toivottavasti kuvasarja selventää. Ensimmäinen taitos tehdään alakautta sivulle.

5. Seuraava eteen alas, niin että muodostuu kolmio.

6. Seuravaksi kolmio taitetaan kahtia.

7. Ja nauhasta jäävä "häntä" pujotetaan pohjana olevan nauhan alitse.
Taitos toistetaan joka toiseen nauhaan, minkä jälkeen työ käännetään alassuin.

8. Työ näyttää nyt tältä. Sakarat taitellaan samoin nyt tällä puolella jäljellä oleviin vapaisiin nauhoihin.

9. Ennen viimeistelyä työ näyttää tältä. Leikkaa nyt ylimääräiset nauhanpäät pois ja ompele ompelukoneella, suoralla ompeleellä neliö tähden sisään n. 1/2 cm sakaroiden sisäpuolelle.

10. Lasinalunen on valmis.

Karpalo-valkoviiniglögi tähdellä

Tänään avasin glögikauden. Taivaallista. Koko talossa leijuu ihana kynttilöiden ja glögin tuoksu. Yleensä aloitan glögin juomisen
jo aikaisemmin syksyllä, mutta tänä vuonna en ole oikein innostunut kaupan glögeistä. Sen sijaan olen innolla lueskellut glögi -reseptejä. Miten monella tapaa glögiä sitten voikaan tehdä? Olen myös miettinyt mikä on glögin määritelmä? Ilmeisesti mikä tahansa kanelilla, inkiväärillä, neilikalla, pomeranssilla... maustettu kuuma juoma. Päätin sitten tehdä ihan oman version: mahdollisimman vähäsokerisen. (Valitettavasti olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani siihen suuntaan, ja samalla luopunut monista suuurista herkuistani. Mutta se olisi sitten toinen tarina.)

Vähäsokeriseen glögiini laitoin:

2dl Kaskein Marjan sokeroimatonta karpalomehua
3dl vettä
Pienen lorauksen Olvin valmista glögitiivistettä
1/2 pussia Meiran glögimausteseosta.
Hedelmäsokeria maun mukaan
2 dl Kuivaa valkoviiniä

Ensin kuumensin karpalomehun, veden, glögitiivisteen, hedelmäsokerin ja glögimausteet melkein kiehuvaksi. Pienensin hellan ykköselle ja annoin hautua n.45 min. Sitten siivilöin mausteet pois ja lisäsin valkoviinin ja kuumensin jälleen, ei kuitenkaan kiehumispisteeseen saakka.

Itse pidän kuivasta valkoviinistä ja happamasta mehusta, joten en kaivannut juoman makeutukseen kovin paljon hedelmäsokeria. Sitä voi toki lisätä ihan maun mukaan.


Kuuman glögilasin alla komeilee uudenuutukaiset lasinaluset. Ne on taiteltu samoin kuin perinteiset tuohitähdet, joista paperinen versio on kuvattu edellisessä postissani. Tähti on taiteltu n. 3cm leveästä pellava-puuvilla-nauhasta ja  taittelu vaan on lopetettu kaksiulotteiseen vaiheeseen. Lopuksi vielä ompelin ompelukoneella neliön tähden keskelle, jolloin nauhojen päät kiinnittyvät ja alusesta tulee kestävä.

Perinteisiä joulutähtiä

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun lähdin taittelemaan näitä tähtiä. Työkaverini opetti minulle vuosia sitten niiden teon, ja taittelin niitä äidilleni joululahjaksi muistaakseni kymmenen punaista ja kymmenen kultaista. Luulisi siis, että taittelu sujuisi, tai ainakin muistuisi mieleen pian. Erinäisiä hetkiä tuli kuitenkin vietettyä taitteluohjeen äärellä ennen kuin sain tähtösen valmiiksi. Nyt tuli taas taiteltua monta. Eri kokoisia ja erilaisista papereista, joista tapetti osoittautui helpoimmaksi työstää ja siitä sai myös kivasti vähän reilumpia tähtiä kuin ihan perus A4 papereista. Olin ihan varma, että löytäisin ohjeen netistä, että saisin tähän linkin, mutta se olikin sitten haastavampi tehtävä. Täytynee ottaa asiakseen tehdä kuvitetty ohje.

(Itse taittelin tähdet 101 Ideer -lehden joulunumerossa 2011 olleen ohjeen mukaan.)

"Pieni enkeli uupunut oli..."

Melkein parikymmentä vuotta sitten sain ystävältäni postikortin, jossa oli runo enkelistä.

"Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Kas pitkän päivän myötä, se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään, ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli, oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan, lensi enkeli kotiin Taivaanmaan.
Ja pienellä pilvenhattaralla, se virkisti itseään nukkumalla.
Ja kun päivänvalo tuli yöhön, se lensi taas suojelutyöhön."

Tämä pienen enkelin mekko, on kuin tuosta runosta. Kyllähän se mekko olisi vallan ryppyinen aamulla, jos sen kanssa pilvivuoteella nukkuisi.

(Idea askarteluun tuli 101 Idéer -lehden joulunumerosta)

Tulitikut söpöilee

Niin söpöt

Nyt kun kellojen siirtämisen jälkeen, tämä marraskuun pimeys iskee oikein toden teolla, on aika sytyttää taas kynttilöitä. Joka ilta, kaikille pöydille, mahdollisimman paljon. Tulitikkuja ei meinaa löytää millään, tai sitten ne on pidettävä aina näkösällä. Rasia on harvoin sellaisenaan kovin kiva sisustuselementti kynttilän vieressä lojuessaan, mutta kun askia tuunaa hieman, niin sehän muuttuu koristeeksi itsekin. Taas saatiin käyttöä vanhoille sanomalehdille, tai loppuun luettujen kirjojen sivuille. (Sellaisia kirjoja saattaa muuten löytää ihan ilmaiseksi kirjastojen poistohyllyistä, ja voipa sen lukaista vielä kertaalleen ennen uusiokäyttöä.) Lisätään pieni pätkä virkattua pitsiä ja soma nappi, niin tulitikut voi huoletta taas unohtaa pöydälle, kunhan pitää kuitenkin huolen, ettei perheen pienimmät päädy niillä leikkimään.