Joulukuun 10. päivä: Joulupallo jokaiselle

 Tänään kalenteriluukussamme oli "Joulupallo jokaiselle". Joulupallot tuskin kenenkään kohdalla säästyivät kuuseen asti, vaan eivätköhän suklaiset koristeet kadonneet parempiin suihin kahvin kavereina. Pallot näyttivät kuitenkin tarjottimella niin mukavilta, että muistui taas mieleeni, ettei kuusi suinkaan ole ainoa paikka näille "kuusenkoristeille". Suklaisilla (tai miksi ei muunkinlaisilla) joulupalloilla voi vaikka joulupöydässä merkata kullekin jouluvieraalle oman paikan. Nimikorttiin voi liittää samalla mietelauseen. Ja kun lauseen vielä valitsee varta vasten paikan valtaajaa ajatellen, on siinä jo lahja itsessään.

Myös lasimaljakkoon kootut joulupallot ovat näyttävä pöytäkoriste, joko kaikissa joulun väreissä tai  yhtenäistä väriteemaa noudattaen. Se joulukukka ei ihan heti kuihdu ja jos osa palloista on vielä syötäviä, niin aina parempi kukan korvike. Joulukukathan periaatteessa ovat kai kaikki myrkyllisiä.

Pikkujouluissa nämä pallot voivat ajaa vaikka korvakorujen asemaa. Itseasiassa henkilöstöpalaverin aikana väsäilinkin pari tyhjäksisyötyä tinakuorta vallan korvakorumaiseen muotoon. Harmi ettei tullut niitä kuvattua. Ehkäpä palloja on huomenna vielä jäljellä, niin saisi tuokin idean ikuistettua (toiveajattelua suklaahiireltä :))

Huikeita Amarylliksiä maljakossa!

Nyt on pakko hieman hehkutta Prismasta ostamiani Amarylliksiä! Ostin kukat viime torstai asiakasiltaan ja nyt ne ovat auenneet lähes täyteen kukkaansa ja VAU! kyllä ovat huikeita! En ole koskaan aikaisemmin pitänyt Amarylliksiä maljakossa, vaikka niitä lähes joka joulu onkin meillä kotona ollut; aina ruukkuversioina. Nämä ovat nyt aivan ihanat! Tätä täytyy kokeilla myös jatkossa! Ja siis kolme vartta oli 7,95€, eli ei ole tämä näyttävä kukka hinnalla pilattu. (Ruusut ostin samalla reissulla. Eivät joko viihdy amaryllisten kanssa samassa vaasissa, tai sitten ovat vaan liian lämpimässä täällä meillä kun ne kyllä nuukahtivat parissa päivässä!)

Joulukuun 5. päivä "Juhlat ilman stressiä"

Olen sellainen ihminen, että järjestän mielelläni kekkereitä ja kutsuja. Mielelläni myös kokkailen, leivon, siivoan, koristelen ja häärään, ehkä järjestän myös jotain ohjelmaa. Tämä on minusta hauskaa, siis todella pidän siitä, mutta se on myös aikaa vievää ja joskus stressaavaa. Kuitenkin juhlissa on parasta se, että saa ystävät koolle ja pääsee nauttimaan hyvästä seurasta ja yhdessäolosta. Viime torstaina oli salonkini (minulla on siis pieni hiusmuotoilusalonki) asiakasilta. Aikomuksenani oli leipoa ja laittaa jotain ihanaa asiakkailleni, mutta samaiseen päivään halusin myös mahduttaa pari lyhyellä varoitusajalla kampaamoajan toivoneita asiakkaita. Mikä olisi tärkeämpää kuin hyvä asiakaspalvelu. Siis päätin oikaista vähän, mennä kerrankin siitä yli, missä aita on matalin ja järjestää silti mukavan illan yhdessä asiakkaiden kanssa.

Tätä voit soveltaa vaikka huomiseen itsenäisyyspäivään. Ystävät koolle, lyhyellä varoitusajalla, ja pöytä koreaksi, helposti kaupan antimilla. Annan sen itselleni anteeksi, saanhan silti parhaan osan: Ystävien seuran!

Asiakasillan menu:
 Mustikkaglögi (Marli. On  muuten hyvää!! Ja tuoksu on huikea)
 Aurajuustoa ja piparkakkuja
 Brie-juustoa ja Tuc-keksejä
 Konvehtilajitelma (Pandan ja Maraboun, ei ollut yhtään pahaa konvehtia!)
 Jugurttirusinoita

Kauniit astiat kattauksessa ja kukat kruunaavat juhlapöydän.

ps. samaan "relaus -puuskaan" kutsuin kotiimme myös siivoojan. Hän on tänään auttanut tekemään kodistamme puhtaan ja viihtyisän, nyt kun kiireisen äidin aika ei riitä.

Lautasliinoja puurosuille

'
Maistuisikohan jouluna puuro, jos puurosuun saisi pyyhkiä sydämelliseen lautaliinaan? Luulenpa, että karkkitangot jälkiruokana olisivat suurempi houkutin, mutta voi sitä silti kattaa kauniisti. Nämä lautasliinat syntyivät helposti valkoisiin valmiisiin lautaliinoihin. Leikkasin puna-valko-ruudullisesta kankaasta sydämet. Silitin kiinni kaksipuoleisella liimakankaalla ja tikkasin reunat tiheällä sik-sakilla. Ei siinä sitten muuta, kun herkuttelemaan vaan, että on lautasliinoille käyttöä!

Karpalo-valkoviiniglögi tähdellä

Tänään avasin glögikauden. Taivaallista. Koko talossa leijuu ihana kynttilöiden ja glögin tuoksu. Yleensä aloitan glögin juomisen
jo aikaisemmin syksyllä, mutta tänä vuonna en ole oikein innostunut kaupan glögeistä. Sen sijaan olen innolla lueskellut glögi -reseptejä. Miten monella tapaa glögiä sitten voikaan tehdä? Olen myös miettinyt mikä on glögin määritelmä? Ilmeisesti mikä tahansa kanelilla, inkiväärillä, neilikalla, pomeranssilla... maustettu kuuma juoma. Päätin sitten tehdä ihan oman version: mahdollisimman vähäsokerisen. (Valitettavasti olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani siihen suuntaan, ja samalla luopunut monista suuurista herkuistani. Mutta se olisi sitten toinen tarina.)

Vähäsokeriseen glögiini laitoin:

2dl Kaskein Marjan sokeroimatonta karpalomehua
3dl vettä
Pienen lorauksen Olvin valmista glögitiivistettä
1/2 pussia Meiran glögimausteseosta.
Hedelmäsokeria maun mukaan
2 dl Kuivaa valkoviiniä

Ensin kuumensin karpalomehun, veden, glögitiivisteen, hedelmäsokerin ja glögimausteet melkein kiehuvaksi. Pienensin hellan ykköselle ja annoin hautua n.45 min. Sitten siivilöin mausteet pois ja lisäsin valkoviinin ja kuumensin jälleen, ei kuitenkaan kiehumispisteeseen saakka.

Itse pidän kuivasta valkoviinistä ja happamasta mehusta, joten en kaivannut juoman makeutukseen kovin paljon hedelmäsokeria. Sitä voi toki lisätä ihan maun mukaan.


Kuuman glögilasin alla komeilee uudenuutukaiset lasinaluset. Ne on taiteltu samoin kuin perinteiset tuohitähdet, joista paperinen versio on kuvattu edellisessä postissani. Tähti on taiteltu n. 3cm leveästä pellava-puuvilla-nauhasta ja  taittelu vaan on lopetettu kaksiulotteiseen vaiheeseen. Lopuksi vielä ompelin ompelukoneella neliön tähden keskelle, jolloin nauhojen päät kiinnittyvät ja alusesta tulee kestävä.

Kaunis kattaus

Joulupöydän kattaus on aina minulle tärkeä. Joka vuosi tahdon tuoda siihen jotain uutta, ihanaa ja yllätyksellistä. Kesällä löysin alennusmyynnistä syvän violetteja kankaisia lautasliinoja. Näin ne heti meidän joulupöydässä, ja siitä se ajatus sitten lähti.
 Ensimmäinen versio on tällainen. Toivottavasti joulunaikaan saan vielä varpuja ja gallunoita. (voi olla että ovessamme roikkuva kranssi joutuu koville jos metsät on lumen peitossa) Lautasliinan ympärille on kiinnitetty varvuista ja rautalangasta kiepautettu rengas, johon on silkkinauhalla kiinnitetty gallunan oksa.

Kattaukseen liittyvä toinen ajatus on vanhat, koristeelliset, kirkaat lasiset jälkiruokakulhot. Niitä ei siis vielä ole, mutta toivon löytäväni niitä kirppareilta ja ehkä äidin ja anopin kaapeista. Eikun kierrokselle, onneksi on vielä aikaa...

Lopuksi vielä täytyy todeta, että on se kyllä hyvä, kun aikanaan tehtiin niin musta-valko-harmaa sisustus. Tähän voi taas lisätä uuden värin somisteeksi: tänä juhlakautena se on violetti!

Jouluaatto -pöytä on katettu

Mahduimme kuin mahduimmekin kaikki.

Ihanat amaryllikset ovat edelleen täydessä
kukassa.

Tänä jouluna meillä oli joulunvietossa ennätyssuuri porukka. Sekä mieheni, että minun perhettä oli läsnä; aikuisia kymmenen ja lapsia viisi. No illallista varten oli sitten kunnostettu ylimääräinen pöytä ja ommeltu terassin tuoleihin valkoisia huppuja, että saatiin juhlava ja siisti kattaus koko porukalle.

Joulukattausta kaunistivat hopeoidut lautasliina-
renkaat.

Osa jouluvieraista saapui jo lounasaikaa joulupuurolle. Sain muuten itse mantelin tänä jouluna. En muistakaan milloin se olisi tapahtunut viimeksi. Puuron jälkeen lapset katsoivat joulun ohjelmia televisiosta ja lämmitimme joulusaunan. Sain itse saunaseurakseni nelikuisen veljenpoikani, joka katseli tarkkaavaisena kiukaan luukusta näkyvää tulen loimotusta ja kuunteli hiiskumatta kiukaan sihinää. Oi mikä pikkuinen aarre!

Jouluateria oli valmiina puoli viiden aikoihin. Pöydän katoin kokovalkoisella, hopean ripauksin. Olen vuosia sitten kerännyt kirppiksiltä sarjan hopeoituja lautasliinarenkaita ja ihanaa oli huomata, että niitä oli tarpeeksi, vaikka ruokailijoita olikin suuri joukko.Vain Amaryllikset ja kynttilät somistivat kattausta ja ruoat oli katettu erikseen noutopöytään, joten mahduimme moitteettomasti kaikki "suuren" pöytämme ääreen. Noutopöytä jäi kuvaamatta, voi harmi sentään, mutta jälkiruoat on ikuistettu. Kirjoitan niiden resertit kaikille hyödynnettäväksi, kunhan saan ne. Suurin osa herkuista oli nimittäin kälyni tekemiä. Juustot ja keksit, itsetehdyt tryffelit, suklaat ja piparkakut, Glögi-juustokakku, piparijäädyke ja konjakkimarinoidut uunipäärynät vaniljakastikkeella pitivät huolen siitä, ettei kukaan jäänyt nälkäiseksi. Joulutorttuja ei enää kaivattu, olihan niillä jo lämmitelty pitkin joulukuuta.
Uunipäärynöiden resepti on omasta päästä, tai todennäköisesti joskus jostain luettu ja matkalla muokkaantunut omanlaiseksi.

Konjakki marinoidut rusinat uunipäärynäpedillä

4 päärynää
n.0,5 dl konjakkia
n. 1 dl rusinoita
kanelia
fariinisokeria
voita vuoan voiteluun

Tarjoiluun: Vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä.

Laita rusinat marinoitumaan konjakkiin n. 1h ennen jälkiruoan valmistamista. Kuori ja halkaise päärynät. Poista siemenkodat. Voitele uunivuoka. Asettele päärynänpuolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia ja fariinisokeria. Kipottele vuokaan tasaisesti marinoituneet rusinat ja valuta  päärynöiden päälle myös loppu konjakki. Paista n.200 asteisessa uunissa n. 1h. Voit laittaa uunivuoan kanneksi folion, mikäli päärynät näyttävät kuivuvat. Tarjoile lämpimät päärynät vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.