12. Päivä: Piparkakku tönö maantien mutkassa

Saakohän tämän syödä?No noihin karkkeihin ainakin joku tuossa mutkassa liukastuu jos ei niitä syö pois! Vaan kukaan ei raaskinut rikkoa tätä ihanaa pientä mökkiä, joka työyhteisöjoulukalenterimme tämän päivän luukussa komeili. Katsotaan kuinka kauan maltamme ihailla sitä, ennen kuin joku tekee villin aloitteen ja nappaa palan katonkulmaa. Ehkäpä huominen, perjantai 13. päivä on "epäonnenpäivä" tällekin talolle, ja onnenpäivä herkkusuille!

Piparkakkutalo mallia 2013

Meillähän on välillä käynyt niin, että piparkakkutaloista ei ole tullut lainkaan julkaisukelpoisia. Pohjanoteeraus oli talo, josta silloin kuusi vuotias esikoisemme totesi: Äiti, miksi kaikissa lehdissä on niin hienoja piparkakkutaloja, kun ei niitä sitten kukaan kuitenkaan osaa tehdä?" No samainen lapseni on myös saanut veljensä (vielä päiväkoti-ikäinen)  lupaamaan, ettei äidin enää tarvitse laulaa päiväkodin esityksissä kommentoimalla äidin lauluharjoituksia: "Äiti hei, ymmärrätkö että ihmiset ihan maksaa niistä esityksen lipuista?" :)  Kriittinen tapaus siis.

Kuvaa tuosta piparkakkutalosta ei kuitenkaan julkaistu, talo syötiin pikavauhtia, mutta esitys meni ihan hyvin, mikä on hyvä, koska huomenna olisi jälleen joulujuhlat juhlittavana ja suunikin joudun lavalla yleisön edessä avaamaan. Tai pitäisikö kuitenkin tässä tapauksessa sanoa, että saan, en joudu. Juhlista tulee jälleen ihanat, sen tiedän, koska meidän talossa ei muita kuin ihania juhlia olekaan, siitä lapset pitävät huolen. Aikuisten lauluista viis.

Eilen tämänvuotinen Annan sydämellisen hyvä piparkakkutalo sai kuitenkin äidin ja lasten toimesta koristeet ylleen ja kokoaminenkin onnistui tänään sulan sokerin avulla.Ihanan homssuinen kaikkineen. Kelpuuttivat ja kelpuutan.Meidän joulukuu on ollut tähän asti juuri tällainen!

Joulukuun 9, Päivä: Poropiparit

Aivan valloittavan herttaiset poropiparit olivat työyhteisöjoulukalenterimme yhdeksännen päivän luukussa. Kalenteriluukkujahan on siis vain työpäiville, joten siitä moinen katkos päivyrissä. Itse olen niin tumpelo piparkakkujen koristelija, että ilahduin näistä yksinkertaisen suloisista ja hauskoista pikkuleivistä valtavasti. Jospa pystyisin tähän minäkin.

On ollut haastavaa saada aikaan kristyyriä, joka olisi rakenteeltaan oikeanlaista: helposti ja siististi pursotettavaa ja yhtälailla helposti kuivuvaa, jotta koristeet säilyisivät hyvinä myös tarjolleasetettaessa.  Piparitaloihin olen käyttänyt vallan kaupan antia (tunnustan ja olen pahoillani) ja silläkin on pärjätty silloin kuin ei olekaan tarkoitus saada pikkutarkan sievää vaan rouheaa jälkeä. Seuraavassa tämän vuotinen tuotos, lasten kanssa koristeltuna.

Hunaja-piparkakut

Äidin-koe-keittiö iski jälleen. Minulle on ollut iso oivallus se, että leipomisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Voi vähän tuunailla reseptejä oman maun mukaisiksi, tai lisätä tavanomaiseen taikinaan jonkin yllättävän mausteen. Jos menee pieleen, niin tehdään uusi. Tietenkään tätä ei kannata tehdä viimetipassa, juuri ennen vieraiden saapumista, vaan silloin kun on aikaa. Niin... siis ihan hyvin onnistuivat piparkakut eilen valmistamastani taikinasta. Intiaanisokeri käyttäytyi vähän jännästi. Siinä osa kiteistä on aika suuria, joten ne jäivät taikinaan rakeina, jotka sitten uunissa sulivat. Näitä oli ehkä kaksi, joten ei mahdottomasti. Mutta ehkä normi sokeri olisi toiminut paremmin. Hunaja sen sijaan korvasi siirapin mainiosti.

Hunaja-piparkakut ( Kinuskikissalta tuunattu taikina)

100 g huoneenlämpöistä margariinia
reilu dl sokeria
reilu dl siirappia
1 muna
5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaan


Paista 5 min /200 astetta.

Sekoita huoneenlämpöiseen margariiniin sokeri ja kiehuvaksi kuumennettu hunaja. Kun seos on tasaista, lisää joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne pikkuhiljaa sekoittaen, lopulta käsin vaivaten seokseen, kunnes taikinasta on muodostunut kiinteä pallo. Peitä elmukelmulla ja anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli vehnäjauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi, leikkaa piparimuoteilla haluamasi mallisia piparkakkuja, paista ja anna jäähtyä. Koristele jäähtyneet piparkakut.

Koristelu

100gr (tai menekin mukaan) valkosuklaata
Strösseleitä

Sulata varovasti lyhyen aikaa kerrallaan valkosuklaa mikrossa. Laita pakastepussiin ja leikkaa pussin nurkkaan pieni reikä pursottamista varten. Pursota rennolla otteella koristeita piparkakkujen päälle, viimeistele strösseleillä ja laita jääkaappiin jähmettymään. Tarjoa heti, tai säilytä viileässä.

Olen ihmetellyt, miksi piparkakut koristellaan perinteisesti sokerilla, kun suklaa/valkosuklaa maistuu paremmalta ja valkosuklaankin saa halutessaan värjättyä. Tosin suklaapiparit vaativat viileäsäilytyksen, jolloin ne saattavat kostua, mutta kuorruttaminen on niin nopeaa, että koristella voi juuri sen verran kun haluaa laittaa tarjolle. Meillä ainakin häviävät nopeasti parempiin suihin.

Piparkakuilla herkuttelemaan kanssani tuli rakas ystävä. Olipa piristävä päivä sairaslomalaiselle. Aamupäivällä vointinikin oli niin  hyvä, ettei piparien leivonta ja lounaan kattaminen ollut mikään ongelma. Sain ihania "Parane pian" -kukkia ja ennen kaikkea ihanaa seuraa. Tulipa  surffailtua nettikauppoja ja vaihdettua kummipojan kuulumiset. Samanikäisten poikasarjojen tohellukset saavat aina äitien suut hymyyn, kun päästään jakamaan juttuja puolin ja toisin. Kiitollinen saa olla vertaistuesta, jota ystäviltä saa. Huomennakin saan seuraa iltapäivästä, mutta nyt en taida leipoa mitään. Seurasta aion nauttia kuitenkin yhtä lailla.

Joulua äkkisuurina annoksina

Fiilistelyä IKEAn kuvastosta

Kun alkuun pääsee, tulee joulua yht´äkkiä varsin suurina annoksina. Aloitetaan postista. Lasku Kotivinkin Joululehdistä. Nyt maksettu, miksi lehdet tulevat vasta kuukauden päästä?! Postissa oli myös IKEAn joulukuvasto. Ja minä olen sairaslomalla enkä pääse hypeltelemään ihania uusia joulujuttuja. Ne ihanimmat on loppuunmyyty ennen kuin mä ehdin sinne asti. Oli siinä onneksi paljon sellaista, jota voi soveltaa ihan vaan kaivamalla omista kaapeista esille talven ihanuuksia. Yksi karkkikulho on ehkä kuitenkin saatava kokoelman jatkeeksi. Lähetin kuvan miehen matkaan, kun on menossa kokoukseen tavaratalon kulmalle. Moottoripyörällä. Saa nähdä saanko tuon ihanuuden jo ehkä tänään. Mutta se siitä postista.
Vanhempani olivat viikonlopulla käymässä Mäntuharjun mökillämme. Siellä hakataan metsää joka kesä, joten taas sain tuliaisina kaksi muovikassillista kuusenhavuja. Osassa on ihania käpyjä. Mitähän niistä lähtisi tekemään? Ajattelin havupalloja, koska niistä minulla on tähän asti vain tukalia kokemuksia, kun pallot ovat aina olleet herkkiä hajoamaan. Nyt sain uuden vinkin niiden valmistukseen. Elmu-kelmu. Täytynee testata, mutta ensin pitäisi päästä kukkatalolle hakemaan oasis-sientä. Voi että mä inhoan liikuntarajoitettta!
Ja ennen kuin alkaa enempää kiukuttaa kannattaa vaihtaa kokonaan aihetta. Leipomiseen. Vaikkei siis jaloillaan jaksa olla kuin hetken, niin toki sitä jotain täytyy leipoa. Viime joulun alla taisin olla aika lailla samassa tilanteessa. Silloin syntyivät Piparkakkutangot ja kas kas, nyt valmistui piparkakkutaikina jääkaappiin tekeytymään ja odottamaan huomista. Äidin-koe-keittiön omalla, sovelletulla reseptillä. Ei ollut siirappia, laitettiin hunajaa. Ei ollut kidesokeria tarpeeksi, laitettiin vähän intiaanisokeria jatkoksi. Lisättiin vaniljasokeria, kardemummaa. Taikina ainakin maistui hyvältä. Jos onnistuvat, jaan koko reseptin kuvineen. Toivotaan että huominen vointi sallii leipomisen. Niin että näin suurina annoksina

Reseptihakua

Löysin keittiön hyllyyn unohtuneet Koti ja Keittiö -lehden juhlaherkut keittokirjan, jonka olen joskus saanut tilaajalahjana. Avasin satunnaisesti keskeltä kirjaa ja kas, silmieni edessä koreili sydämen mallisia täytepipareita. Todellisuudessa ne kuuluivat Valmistujaisten menu-ehdotukseen, mutta minulle ne näyttivät aivan joulupipareilta. Sen verran ne pyörivät mielessä, että hamuilin jo kaupan taikinapakastelaarilla piparkakkutaikinaa, että pääsisi kokeilemaan jouluista versiota. Piparkakkutaikinaa ei ollut!!!!
Tilanteen pelasti ystäväni, joka soitti ja kutsui meidät koko perheen nyyttikestihalloween -kutsuille. No nyt sitten täytettä kokeilemaan Halloween -henkisiin täytekekseihin.

Täyte oli yksinkertainen:
150g valkosuklaata raastettuna
1/2 dl kermaa

Kuumenna kerma. Nosta pois keittolevyltä. Sekoita joukkoon valkosuklaaraaste. Anna seistä 5 min. Valkaa kuohkeaksi. Anna seistä kylmässä 30min. Täytä pikkuleivät. Riittoisuus n. 25 täytekeksiin.

Halloween -kekseistä tuli näinkin hurjan näköisiä hämähäkkejä, mutta täyte oli hyvää ja aion ehdottomasti tehdä jouluisan version piparkakuista.

Keittokirjasta löytyi myös paljon muita ihanan oloisia reseptejä. Joulupöytä saattaa siis olla yhdistelmä juhannus-, isänpäivä-, uusivuosi-, valmistujais- ja vappu-menuista, vai miltä kuulostaisi jouluajan aterioilla:
*sienisalaatti -bruschettat
*bataattilammasvuoka
*kalkkuna-munakasrulla
*savulohisalaatti
*lämmin tomaattisalaatti
*valkosuklaaviettelys ja
*kotoinen puolukkaglögi

Täytynee kokeilla!