12. Päivä: Piparkakku tönö maantien mutkassa

Saakohän tämän syödä?No noihin karkkeihin ainakin joku tuossa mutkassa liukastuu jos ei niitä syö pois! Vaan kukaan ei raaskinut rikkoa tätä ihanaa pientä mökkiä, joka työyhteisöjoulukalenterimme tämän päivän luukussa komeili. Katsotaan kuinka kauan maltamme ihailla sitä, ennen kuin joku tekee villin aloitteen ja nappaa palan katonkulmaa. Ehkäpä huominen, perjantai 13. päivä on "epäonnenpäivä" tällekin talolle, ja onnenpäivä herkkusuille!

11. Päivä: Makean ja suolaisen liitto

Tämänpäivänen työyhteisökalenterin luukku avasi aivan uuden ikkunan sieniruokien maailmaan. Se pakotti rikkomaan omia ennakkoluuloja, astumaan hieman ulos omalta mukavuusalueelta ja ennen kaikkea se yllätti positiivisesti!! Hillottuja suppilovahveroita suolakeksin päällä. Ei moittimista, varsin maukasta. Tähän herkkuun on olemassa ohjekin, mutta lahopää unohti sen jälleen töihin. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämän kaltainen mutta tarkistan sen ja lisään varmasti tuon aivan oikea ohjeen, koska nämä todella olivat maukkaita. Kuulinpa, että jollekin yhdistelmä toi mieleen joulupiparin.

Makoisan herkun lisäksi mieltä lämmitti hillopurkin kannessa olevat teksti. Tällä asenteella tahdon itsekin kokata ja leipoa!

Joulukuun 10. päivä: Joulupallo jokaiselle

 Tänään kalenteriluukussamme oli "Joulupallo jokaiselle". Joulupallot tuskin kenenkään kohdalla säästyivät kuuseen asti, vaan eivätköhän suklaiset koristeet kadonneet parempiin suihin kahvin kavereina. Pallot näyttivät kuitenkin tarjottimella niin mukavilta, että muistui taas mieleeni, ettei kuusi suinkaan ole ainoa paikka näille "kuusenkoristeille". Suklaisilla (tai miksi ei muunkinlaisilla) joulupalloilla voi vaikka joulupöydässä merkata kullekin jouluvieraalle oman paikan. Nimikorttiin voi liittää samalla mietelauseen. Ja kun lauseen vielä valitsee varta vasten paikan valtaajaa ajatellen, on siinä jo lahja itsessään.

Myös lasimaljakkoon kootut joulupallot ovat näyttävä pöytäkoriste, joko kaikissa joulun väreissä tai  yhtenäistä väriteemaa noudattaen. Se joulukukka ei ihan heti kuihdu ja jos osa palloista on vielä syötäviä, niin aina parempi kukan korvike. Joulukukathan periaatteessa ovat kai kaikki myrkyllisiä.

Pikkujouluissa nämä pallot voivat ajaa vaikka korvakorujen asemaa. Itseasiassa henkilöstöpalaverin aikana väsäilinkin pari tyhjäksisyötyä tinakuorta vallan korvakorumaiseen muotoon. Harmi ettei tullut niitä kuvattua. Ehkäpä palloja on huomenna vielä jäljellä, niin saisi tuokin idean ikuistettua (toiveajattelua suklaahiireltä :))

Joulukuun 9, Päivä: Poropiparit

Aivan valloittavan herttaiset poropiparit olivat työyhteisöjoulukalenterimme yhdeksännen päivän luukussa. Kalenteriluukkujahan on siis vain työpäiville, joten siitä moinen katkos päivyrissä. Itse olen niin tumpelo piparkakkujen koristelija, että ilahduin näistä yksinkertaisen suloisista ja hauskoista pikkuleivistä valtavasti. Jospa pystyisin tähän minäkin.

On ollut haastavaa saada aikaan kristyyriä, joka olisi rakenteeltaan oikeanlaista: helposti ja siististi pursotettavaa ja yhtälailla helposti kuivuvaa, jotta koristeet säilyisivät hyvinä myös tarjolleasetettaessa.  Piparitaloihin olen käyttänyt vallan kaupan antia (tunnustan ja olen pahoillani) ja silläkin on pärjätty silloin kuin ei olekaan tarkoitus saada pikkutarkan sievää vaan rouheaa jälkeä. Seuraavassa tämän vuotinen tuotos, lasten kanssa koristeltuna.

Joulukuun 5.päivä: Enkelten kakku

Tänään olin paikalla kamerani kanssa. Viidennen päivän luukussa luki Enkelten kakku, ihanilla siivillä. Hetkeksi hämmennyin... kakku? Katselin ympärilleni ja huomasin kahvipöydässä tyhjän kakkulautasen ja kakkulapion. No Enkelten kakku oli tehnyt hyvin kauppansa. Kyllä se vaan niin on, ettei  kahdenkymmenen kuuden naisen ja yhden miehen työyhteisössä yksi kakku tahdo riittää kaikille. Lautasta siinä ihmetellessäni talon keittiöhenkilökunta ystävällisesti tiesi etsiä kakun reseptin kansiostaan. Sain sen siis omaa kokeilua varten. Tässä se olisi:

Enkelten kakku

Pohja
2pkt kaurakekseja murustettuina (a165g)
140 g voita

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sakeaa kinuskikastiketta
1rkl vaniljasokeria
2 1/2 dl Flora Vispiä

3 dl punaisia marjoja (puolukka, karpalo, vadelma tai herukka)
4-5 liivatelehteä
1rkl sitruuna tai limettimehua

Koristeluun:
1/2 dl sakeaa kinuskikastiketta
n. 2dl tomusokerilla huurrettuja jäisiä marjoja

1. vuoraa haluamasi mallinen kakkuvuoka (n.2l) tuorekelmulla
2. murenna kaurakeksit tehosekoittimessa. Lisää voisula.
3.Painele keksimuruseos kakkuvuoan pohjalle ja reunoille.
4. Liota liivatelehtia 5-10 min. kylmässä vedessä.
5. Sekoita kinuskikastike notkistetun tuorejuuston sekaan. Mausta vaniljalla.
6. Vaahdota Flora Vispi
7. Puristele pehmenneet liivatelehdet vedestä ja liota ne kuumennettuun mehuun. Lisää liivateseos ja vispivaahto tuorejuuston joukkoon. Lisää lopuksi marjat.
8. Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4h. Mieluiten seuraavaan päivään.
9.Kumoa kakku tarjoiluvadille ja poista kelmu. Koristele kinuskikastikkeella ja marjoilla.

Miten olinkin niin varma ohjetta lukiessani että siinä on virhe. Meinasin jo korjata että käytä irtopohjavuokaa mutta ilmeisesti kakku todella tehdään siten, että keksimuru jää kuorrutukseksi ja täyte sen sisään. Suurinpiirtein samoista aineksista olen tehnyt juustokakkuja. Käyttänyt piparkakkuja pohjaan ja Vispin sijaan oikeaa kermaan. Täytyy kuitenkin seuraavalla kerralla testata näin "väärin päin" rakennettu Enkelten kakku. Voisin kuvitella sen olevan taivaallista.

Joulukuun 4. Päivä: Pikkuinen pöllö

Ei kyllä mene niinkuin Strömssössä nämä työyhteisöjoulukalenterin päivitykset. Kaiken kiireen keskellä en ehtinyt kuvata lainkaan neljännen päivän pientä suloista pöllörintarossia, joka kalenterinluukussamme oli. Minulle jäi kuitenkin mielikuva tuosta pienestä siivekkäästä, joten sen turvin lähdin metsästämään kuvaa muualta. No nämä kaverit nyt eivät ole korumuodossa, mutta saadaanpa tähän jännä ihmiskoe kun verrataan tätä mielikuvaa sen alkuperäiseen synnyttäjään.

Haasteena tässä on se, että meidän kalenterimme on anonyymi. En siis tiedä, kuka pöllöluukun oli tehnyt. Taidanpa siis laittaa kahvihuoneen pöydälle pienen pyynnön, jotta pöllön omistaja toisi kaverin vielä näytille...

Joulukuun 3. päivä: Lasten jouluevankeliumi

Työyhteisöjoulukalenterin kolmannen päivän luukusta paljastui Lasten jouluevankeliumi. Se kuuluin näin:

"Joosef ja Maria asuu Nesefiassa... Nartesiassa... pienessä kylässä. Ne lähti Beetlehemiin koska se ihme tyyppi, se keisari käski niitten mennä Beetlehemiin. Niitten piti vuokrata niitä veroja. Pari lintua tuli niitten mukana. Ne oli köyhiä ja majatalot oli täynnä. Jeesus syntyi Beetlehemissä siksi, koska oli talvi ja oli jo niin lähellä joulua.
Taivaalle tuli tähti. Paimenet oli laitumella. Ne paimensi lampaita. Taivaalle tuli valo ja enkeli sanoi: "Älkää pelätkö vaan kuunnelkaa! Pitää mennä Beetlehemiin katsomaan Jeesusta, joka on syntyny." Paimet meni ja kumarsi lapselle, kun se oli niin hieno. Tietäjätkin tuli, se tähti ohjas niitä. Ne anto sille lapselle lahjoja: kultaa, hopeaa, kristalleja ja rubiineja ja toisen aarrearkun.

Jeesus tuli maahan, että me voitais elää kunnolla, ettei satuta ketään. Jeesus suojelee koko maailmaa."

Ihanasti hymyilyttää. Usein olemmekin aikuisten kesken miettineet, mitä lapsille oikeasti jää mieleen tarinasta, joka on täynnä vierasperäisiä nimiä ja tapoja, jotka eivät enää meidän aikaamme kuulu.  Ihanan loppulauseen ovat lapset tähän tavoittaneet.

Lasten jouluevankeliumin yläreunassa oli pieni jouluenkeli; metallilangasta ja helmistä taiteiltu. Oli yksinkertainen, kaunis ja näytti helpolta toteuttaa itsekin. Mukavasti myös mukaeltavissa omanlaisekseen suojelusenkeliksi, kulkemaan meille tärkeiden, vaikkapa niiden lapsosten matkassa niin jouluna kuin muulloinkin.

Joulukuun 2. päivä : Jouluisat Fudget

Työyhteisöjoulukalenterin ensimmäinen virallinen luukku avautui tänään. Maanantaina. Päivänä jolloin oikein mikään ei tuntunut menevän omalta osaltani kuten olin ajatellut. Mutta voi tuota luukkua!!! Siihen ei maanantai vaikuttanut! Aivan mahtavan herkullisia Jouluisia Fudgeja oli työkaverini tehnyt. Kahta sorttia. Toisesta veikkaisin, että siinä oli karpaloa ja valkosuklaata. Toinen oli varmaankin perinteisempi kermakola. Mmmm! Aivan täydellisiä molemmat! Ja jos lupaatte jättää kertomatta eteenpäin, voin tunnustaa, että söin useammankin palan. Perinteisesti kuitenkin ottamalla ensin korrektisti vain puolikkaan, ja vähän myöhemmin tuon toisen puolen.. ja vähän myöhemmin... jne. On muuten tehokasta itsensä pettämistä. Ihan vaan puolikkaan otin...

Palasi kuitenkin kummasti mieleen nuo pienet Fudge -tehtaat,  joita olen aina joulunaikana keittiössäni pyörittänyt. Varsin vaihtelevin lopputuloksin. Ja tottakai, jäin vieläkin vaille tuota täydellisen fudgen ohjetta.
Kuten tähän maanantaihin niin hyvin sopii, ei minulla ollut mukana edes kameraa, jolla olisin kuvan kätevästi tähän saanut. Nyt se vaatii vielä hieman kikkailuja. Aikeenani on myös vielä metsästää nuo salaiset reseptit, jolla herkut oli tehty ja lisätä nekin tänne. Mutta kuten joulun alusaikaan yleensä, kuuluu tähänkin kalenteriluukkuun siis vielä vähän lisää jännitystä ja odotusta... Eli kuvia ja reseptejä odotellessa: Hyvää yötä!

Ps. Olen tehnyt lähestulkoon kaikki jouluostokset. Missä? Verkkokaupoissa! Nyt se on myönnettävä, että kaikki ei ole jouluvalmisteluissani perinteisesti kohdallaan :)