Piparkakkutalo mallia 2013

Meillähän on välillä käynyt niin, että piparkakkutaloista ei ole tullut lainkaan julkaisukelpoisia. Pohjanoteeraus oli talo, josta silloin kuusi vuotias esikoisemme totesi: Äiti, miksi kaikissa lehdissä on niin hienoja piparkakkutaloja, kun ei niitä sitten kukaan kuitenkaan osaa tehdä?" No samainen lapseni on myös saanut veljensä (vielä päiväkoti-ikäinen)  lupaamaan, ettei äidin enää tarvitse laulaa päiväkodin esityksissä kommentoimalla äidin lauluharjoituksia: "Äiti hei, ymmärrätkö että ihmiset ihan maksaa niistä esityksen lipuista?" :)  Kriittinen tapaus siis.

Kuvaa tuosta piparkakkutalosta ei kuitenkaan julkaistu, talo syötiin pikavauhtia, mutta esitys meni ihan hyvin, mikä on hyvä, koska huomenna olisi jälleen joulujuhlat juhlittavana ja suunikin joudun lavalla yleisön edessä avaamaan. Tai pitäisikö kuitenkin tässä tapauksessa sanoa, että saan, en joudu. Juhlista tulee jälleen ihanat, sen tiedän, koska meidän talossa ei muita kuin ihania juhlia olekaan, siitä lapset pitävät huolen. Aikuisten lauluista viis.

Eilen tämänvuotinen Annan sydämellisen hyvä piparkakkutalo sai kuitenkin äidin ja lasten toimesta koristeet ylleen ja kokoaminenkin onnistui tänään sulan sokerin avulla.Ihanan homssuinen kaikkineen. Kelpuuttivat ja kelpuutan.Meidän joulukuu on ollut tähän asti juuri tällainen!

Joulukuun 10. päivä: Joulupallo jokaiselle

 Tänään kalenteriluukussamme oli "Joulupallo jokaiselle". Joulupallot tuskin kenenkään kohdalla säästyivät kuuseen asti, vaan eivätköhän suklaiset koristeet kadonneet parempiin suihin kahvin kavereina. Pallot näyttivät kuitenkin tarjottimella niin mukavilta, että muistui taas mieleeni, ettei kuusi suinkaan ole ainoa paikka näille "kuusenkoristeille". Suklaisilla (tai miksi ei muunkinlaisilla) joulupalloilla voi vaikka joulupöydässä merkata kullekin jouluvieraalle oman paikan. Nimikorttiin voi liittää samalla mietelauseen. Ja kun lauseen vielä valitsee varta vasten paikan valtaajaa ajatellen, on siinä jo lahja itsessään.

Myös lasimaljakkoon kootut joulupallot ovat näyttävä pöytäkoriste, joko kaikissa joulun väreissä tai  yhtenäistä väriteemaa noudattaen. Se joulukukka ei ihan heti kuihdu ja jos osa palloista on vielä syötäviä, niin aina parempi kukan korvike. Joulukukathan periaatteessa ovat kai kaikki myrkyllisiä.

Pikkujouluissa nämä pallot voivat ajaa vaikka korvakorujen asemaa. Itseasiassa henkilöstöpalaverin aikana väsäilinkin pari tyhjäksisyötyä tinakuorta vallan korvakorumaiseen muotoon. Harmi ettei tullut niitä kuvattua. Ehkäpä palloja on huomenna vielä jäljellä, niin saisi tuokin idean ikuistettua (toiveajattelua suklaahiireltä :))

Joulukuun 3. päivä: Lasten jouluevankeliumi

Työyhteisöjoulukalenterin kolmannen päivän luukusta paljastui Lasten jouluevankeliumi. Se kuuluin näin:

"Joosef ja Maria asuu Nesefiassa... Nartesiassa... pienessä kylässä. Ne lähti Beetlehemiin koska se ihme tyyppi, se keisari käski niitten mennä Beetlehemiin. Niitten piti vuokrata niitä veroja. Pari lintua tuli niitten mukana. Ne oli köyhiä ja majatalot oli täynnä. Jeesus syntyi Beetlehemissä siksi, koska oli talvi ja oli jo niin lähellä joulua.
Taivaalle tuli tähti. Paimenet oli laitumella. Ne paimensi lampaita. Taivaalle tuli valo ja enkeli sanoi: "Älkää pelätkö vaan kuunnelkaa! Pitää mennä Beetlehemiin katsomaan Jeesusta, joka on syntyny." Paimet meni ja kumarsi lapselle, kun se oli niin hieno. Tietäjätkin tuli, se tähti ohjas niitä. Ne anto sille lapselle lahjoja: kultaa, hopeaa, kristalleja ja rubiineja ja toisen aarrearkun.

Jeesus tuli maahan, että me voitais elää kunnolla, ettei satuta ketään. Jeesus suojelee koko maailmaa."

Ihanasti hymyilyttää. Usein olemmekin aikuisten kesken miettineet, mitä lapsille oikeasti jää mieleen tarinasta, joka on täynnä vierasperäisiä nimiä ja tapoja, jotka eivät enää meidän aikaamme kuulu.  Ihanan loppulauseen ovat lapset tähän tavoittaneet.

Lasten jouluevankeliumin yläreunassa oli pieni jouluenkeli; metallilangasta ja helmistä taiteiltu. Oli yksinkertainen, kaunis ja näytti helpolta toteuttaa itsekin. Mukavasti myös mukaeltavissa omanlaisekseen suojelusenkeliksi, kulkemaan meille tärkeiden, vaikkapa niiden lapsosten matkassa niin jouluna kuin muulloinkin.

Joulumaan pop-up kahvila

Vanhoihin kuppeihin valettuja kynttilöi

Kaiken kahvilatohinan, töiden ja arjen rumban keskellä ei oikein ole jäänyt tähän blogikirjoitteluun aikaa. Ennen kahvilaa oli vielä hoidettavana työpaikan pikkujoulut, joita olin järjestämässä ja kun ne saatiin alta pois,  sai viime lauantain pyhittää lopuille kahvilavalmisteluille, jotta sunnuntaina oli kaikki valmiina klo 10 kun ovet avattiin. Ensimmäinen tunti oli hiljainen, mutta yhdestätoista asti aina ilta puoli seitsemään oli kahvilassa vieraita, jopa enemmän, kuin uskalsimme odottaa!  Meillä oli siis tarjolla kondiittoriystäväni leipomia kakkuja, Marillan blogissa julkaistuilla resepteillä leivottuja herkkuja ja tietenkin itse maustettua glögiä. Asiakkaat pääsivät askartelemaan itse ja heillä oli mahdollisuus ostaa valmiita koristeita ja pikkulahjoja itselle tai pukinkonttiin. Tämä posti saa nyt toimia samalla pienenä kuvagalleriana ja toivottavasti pääsen pian jakamaan loputkin kuvat.

Virkatuissa koreissa käsintehtyjä saippuoita tuoksuina kahvi,
laventeli ja salmiakki.

Herrasväen pikkuleipiä

 Käsintehtyjä saippuoita saimme myyntiin tuttavaltani, joka oli ommellut myös huikeita tonttuja ja possuja. Ne voi bongata kuvasta, jossa näkyy koko lipasto ja hyllykkö. Hänen toteuttamanaan pääsin näkemään nyt tuon oikean joulupossun hengen, johon viime jouluna viittasin tässä joulukuun kahdeksannen päivän postissani. Siivet selässä ja sädekehä vilkkuen possunhenki viilettää menemään ja koska sunnuntaina jäi myymättä possu, on minun ehkä pakko lunastaa se itselleni.


Koristeiden lisäksi meillä oli myynnissä myös pientä hyvää: herrasväen pikkuleipiä ja marenkeja. Pikkuleivät olivat ystäväni äidin leipomia ja marenkeja oli ystäväni taiteillut lastensa kanssa.

Alin kuva on huonosti rajattu, enkä kuvana ole siihen lainkaan tyytyväinen, mutta minulla on nyt ollut niin paljon ongelmia näiden kuvien siirtämisen kanssa, että olen oikein kiitollinen näistä, jotka nappasin kälyni kameralla ja jotka hän minulle lähetti!!! Kuvassa Joulumaan myyntihylly, jolla oli niin paljon ihania joulujuttuja juuri Marillan makuun!

Hyllyn täydeltä joulua!

Huomenna aamulla anivarhain suuntaan kohti Berliiniä ja sen kymmeniä joulumarkkinoita!!! En malta odottaa. Jospa siitä alkaisi jouluun rauhoittuminen ja pääsisin oikein ajan kanssa takaisin tämän blogin päivityksen pariin! Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

Paperitähtiä tuutin täydeltä

Kuvassa omat ensimmäiset tähteni

Sain viime jouluna kauniin paperitähden ystävältäni lahjaksi. Se on tehty tummasta tapetista ja sopii meidän olohuoneeseen kuin nenä päähän. Viime viikolla opin tekemään tuon tähden itsekin ja nyt tuntuu, että niitä on kaikki lehdet, blogit ja joulukirjat pullollaan. Ja ennen viime joulua, en ollut koskaan nähnyt / tehnyt moista tähteä!
 No yhtä kanssa, tähti on kaunis ja helppo tehdä ja  "ylitarjonnasta" huolimatta aiomme Joulumaassa opettaa tähden teon myös kahvilavieraille. Materiaaleiksi sopii monenlaiset peperit ja vanhat tapettirullien loput, joten tähden saa helposti sisustuksenn sopivaksi. Materiaali myös määrittää, onko tähti perinteinen vai moderni: malli taipuu moneksi. Kokoa voi vaihdella ja täyttää vaikka jokaisen huoneen joulutähden valolla.
Tänään kolusimme Fidan kirpputoria, kun siellä on -50% päivät ja seitsemällä eurolla tarttui mukaan kassillinen tavaraa. Pääasiassa kahvikuppeja, joihin on tarkoitus valaa kynttilöitä, mutta myös muikea pitkäkaulainen puulintu, vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä ja materiaaleja joulukukka-asetelmiin.
Ja taas sormet syyhyää, että pääseen työn touhuun. Sitä ennen on kuitenkin luvassa mukavia työtunteja erään pikkuneidin syntymäpäiväjuhlilla, jonne minut on kampaajana kutsuttu loihtimaan vieraille ihania kampauksia. Taitavat tunnit hujahtaa huomaamatta iltaan...

Ja vielä... ohje tähtösiin löytyy tästä.

Paperiaskartelua

Olen varsin hurahtanut näihin paperiaskarteluihin. Pientä näpertelyä, vaikea epäonnistua ja lopputulos niin sievä. Nämä pienet rasiat saavat sisäänsä makeisia tai pikkulahjoja, ja päätyvät koristamaan kuusenoksia. Niissä voisi tosin ojentaa pienen lahjan tai jos oikein näppäräksi tahtoisi ryhtyä, voisi niistä koota kokonaisen joulukalenterin. Kaksitoista rasiaa, kaksi numeroa kuhunkin ja sitten vain täytyisi muistaa laittaa puolivälissä kuuta uudet yllätykset avaajille.

Isoissa laatikoissa on  käytetty tavallista tulostuspaperia, ja somistuksessa vanhan kirjan sivuja. Kirjan sivut taittuivat kuitenkin mielestäni sympaattisemmiksi laatikoiksi ja puoliväliin taiteltu joulutähti on näyttävä koriste. Vastaavissa rasioissa myytiin ala-asteeni luokan joulumyyjäisissä piparminttumakeisia. Me lapset taiteilimme rasiat ja luokkatoverini äiti tähdet. Rasian osaan vielä ulkomuistista ja löytyy sen ohje myös täältä, mutta tähden joudun melkeinpä joka joulu muistelemaan uudelleen. Tähtösen ohjeeseen lisäsi ystävällinen lukijani juuri tänään linkin ja se löytyy nyt tästä.

Lintuparvi

Niinhän siinä kävi, kuten ennustinkin, että työnteko haittaa harrastustoimintaa, enkä pitkään aikaan ole ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut postattua jotain tänne asti. No mutta onneksi sentään olen entinyt näperrellä jotain, koska Joulumaan kahvilapäivä lähestyy ja toivottavaa olisi, että silloin saisin monenmoista myyntiin.  No mutta töitäkin on tehtävä.
Tänä aamuna työpaikelle mennessäni minua vastaan lenteli sisällä lintu. Pieni talitiainen. Kävin aulapalveluun ilmoittamassa asiasta, ja se on kuulemma ihan tavallista tähän aikaan vuodesta. Linnut tulevat sisään ilmanvaihtokanavista, lämmittelemään ja katoavat aikanaan...
Tämän tapauksen myötä tähänkin tähänkin postiin pääsivät pikkulinnut... Vanhoja käsityökerholehtiä selaillessa osui silmään lintusen kaava ja sillä kaavalla olen onnistunut ystävän avustuksella tekemään parven keskenään erilaisia lintusia. Täyttöaukkojen sulkeminen on haastavaa käsin ommellen ja siksi vatsanalue on jokaisella yksilöllinen. Iloisissa väreissään ne ovat kuitenkin niin herttaisia, että annetaan olla vaan, erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan...

Operaatio: pelastakaa muratit!

Luin ystäväni facebook-profiilista, kuinka hän oli pelastanut murattinsa pihalta sisälle, ennen kuin pakkaset pääsevät puremaan. Miksen ole aiemmin tajunnut tehdä näin omilleni? Joka vuosi ovat raukat saaneet paleltua pihalla ja sitten vaan heivattu roskiin ja korvattu kanervilla. Ihan surulliseksi tulin näin jälkikäteen murattiraukkojen puolesta. Niinpä päätin tänä syksynä olla parempi kukanomistaja ja pelastin kaikki kolme pihalla värjöttelevää kaunotarta sisätiloihin. En tiedä miten hyvä idea tämä loppuviimetteeksi oli, koska olen tunnetetusti viherkasvien perivihollinen: saan ne kuolemaan alta aikayksikön mutta yritän parhaani, lupaan!

Minulla on vuosikaudet ollut kaapinpäällä kasa ihania käppyräisiä oksia, ilman mitään sen suurempaa käyttötarkoitusta ja nyt ne pääsivät murateille kasvutuiksi! Kauniita ovat sammalsydänten kanssa.

Saan kohta ihanaa saunaseuraa ja pääsen turisemaan niistä suunnitelmista, joita minulla on Joulumaan varalle! En malta odottaa!!

Kyytiä keittiöpyyhkeille osa 2

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin IKEAn kuvaston aikaansaamasta mielihalusta päästä hypeltelemään joulu-uutuuksia. Kuvastossa oli myös Marimekon kangaspäällysteisiä helmiä muistuttavia koristenauhoja/-köynöksiä, jotka saivat taas askartelijan sormet syyhyämään. Viime jouluna tein kankaisen pehmokranssin keittiöpyyhkeestä ja keittiöpyyhekankaat päätyivättä tämänkin koristuksen materiaaleiksi. Jostain syystä perinteiset keittiöpyyhkeet kiehtovat minua, nimenomaan ihan askartelu- tai ompelutarkoituksiin käytettyinä ja ihanaa on se, että vaikka meillä ei olekaan varastossa oikeasti vanhoja pyyhkeitä, joita voisi kierrättää, näitä uusvanhoja tai perinteisen romanttisia saa kaupasta aina. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan, nämä kyseiset kankaat, joita näihin käytin, ovat kyllä pöytäliina ja valmisverhot, jotka olen ostanut Tarjoustalon poistokorista muutamilla euroilla, koska ne näyttivät keittiöpyyhkeiltä.)


Joka tapauksessa ompelin pitkän, n. 5cm leveän putken kankaasta, ja täytin sen askarteluvanupalloilla. Ompelulangan ja neulan kanssa kuroin sen näyttämään helminauhalta. Sitten vain kiepsautettiin renkaiksi ja lisättiin pari pientä peltitaloa, ja taasen voisi koristaa pari ovea näillä "ovikelloilla". Talo itsessään on nimittäin pieni kello, lehmänkellon tyylinen.

Tuo vihreä helminauha on niin pitkä, että se voisi toimia valkoisen huivin kanssa kaulaan kiepautettuna vaikka asusteena. Nämä vanulla täytetyt ovat siitä mukavia, että ne painavat vain murto-osan siitä, mitä puuhelmien ympärille tehdyt lajitoverinsa, mikä sekin helpottaisi tuota asusteeksi soveltamista.

Fiilistelyä joulumaassa

Kävin pyörimässä tuolla Joulumaassa (lue: meidän talon kellarissa) kameran kanssa ja nappasin pari fiiliskuvaa. Kaivoin laatikoita ja kaappeja ja löysin paljon viime vuotisia joulukäsitöitä ja koristeita; itsetehtyjä ja ostettuja. Oi minä niin haaveilen, että minulla joskus olisi pieni puoti, jossa niitä voisi vaikka myydä. Puoti, jossa tuoksuisi joululta vuoden ympäri. Jossa voisi tarjoilla asiakkaille ihania herkkuja; syötäviä tai sitten muuten vaan herkullisia tavaroita. Olisi kahvila ja myynnissä sisustustuotteita, käsitöitä ja käsityötarvikkeita, ja ilmaiseksi tarjolla ideoita. Olisi tila jossa voisi järjestää kädentaitokursseja, neulekahviloita tai vaikka runoiltoja. Oi, ihania haaveita... Ehkäpä niitä pääsee joskus toteuttamaan. Siihen asti voi haaveilla ja fiilistellä joulumaassa ja täällä blogissa, ja ilahduttaa ystäviä käsityölahjoilla.

(Ylijäämät kelpaavat aina päiväkodin myyjäisiin
vaikka arpajaispalkinnoiksi)

Tai ehkäpä voisi perustaa aluksi
vaikka verkkokaupan...

Ps. Näin hymiöiden valtakaudella meinaan koko ajan kirjoittaa hymiöitä lauseideni perään. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Pysykää tekstiviesteissä ja facebookissa, hyvät hymiöt!

Joulua äkkisuurina annoksina

Fiilistelyä IKEAn kuvastosta

Kun alkuun pääsee, tulee joulua yht´äkkiä varsin suurina annoksina. Aloitetaan postista. Lasku Kotivinkin Joululehdistä. Nyt maksettu, miksi lehdet tulevat vasta kuukauden päästä?! Postissa oli myös IKEAn joulukuvasto. Ja minä olen sairaslomalla enkä pääse hypeltelemään ihania uusia joulujuttuja. Ne ihanimmat on loppuunmyyty ennen kuin mä ehdin sinne asti. Oli siinä onneksi paljon sellaista, jota voi soveltaa ihan vaan kaivamalla omista kaapeista esille talven ihanuuksia. Yksi karkkikulho on ehkä kuitenkin saatava kokoelman jatkeeksi. Lähetin kuvan miehen matkaan, kun on menossa kokoukseen tavaratalon kulmalle. Moottoripyörällä. Saa nähdä saanko tuon ihanuuden jo ehkä tänään. Mutta se siitä postista.
Vanhempani olivat viikonlopulla käymässä Mäntuharjun mökillämme. Siellä hakataan metsää joka kesä, joten taas sain tuliaisina kaksi muovikassillista kuusenhavuja. Osassa on ihania käpyjä. Mitähän niistä lähtisi tekemään? Ajattelin havupalloja, koska niistä minulla on tähän asti vain tukalia kokemuksia, kun pallot ovat aina olleet herkkiä hajoamaan. Nyt sain uuden vinkin niiden valmistukseen. Elmu-kelmu. Täytynee testata, mutta ensin pitäisi päästä kukkatalolle hakemaan oasis-sientä. Voi että mä inhoan liikuntarajoitettta!
Ja ennen kuin alkaa enempää kiukuttaa kannattaa vaihtaa kokonaan aihetta. Leipomiseen. Vaikkei siis jaloillaan jaksa olla kuin hetken, niin toki sitä jotain täytyy leipoa. Viime joulun alla taisin olla aika lailla samassa tilanteessa. Silloin syntyivät Piparkakkutangot ja kas kas, nyt valmistui piparkakkutaikina jääkaappiin tekeytymään ja odottamaan huomista. Äidin-koe-keittiön omalla, sovelletulla reseptillä. Ei ollut siirappia, laitettiin hunajaa. Ei ollut kidesokeria tarpeeksi, laitettiin vähän intiaanisokeria jatkoksi. Lisättiin vaniljasokeria, kardemummaa. Taikina ainakin maistui hyvältä. Jos onnistuvat, jaan koko reseptin kuvineen. Toivotaan että huominen vointi sallii leipomisen. Niin että näin suurina annoksina

Aikaa ajatella

Olen sairaslomalla. Ikävää sinänsä. Olo on operoitu, sellainen ettei ole oikein hyvä olla mitenkään. No mutta nyt on aikaa ajatella, ideoida, suunnitella ja näperelläkin jotain, mitä nyt sohvalla makoillen pystyy.
Jo aikaisemmin syksyllä vaihdoin sisustukseen värejä. Isäni 60v. juhlia oli vietetty kotonamme ja niiden kattaukseen sopi vaalea roosa. Niinpä hankittiin roosat kynttilät. Juhlien jälkeen halusin kuitenkin takaisin valkoiset pöytäkynttiläni, mutten raaskinut heittää pois vain puoliksi palanutta pöytäkynttilää. Aiemmin nämä sisäkäytöstä hyllytetyt yksilöt ovat loimottaneet pimeän tullen ulkolyhdyissä, mutta nyt ajattelin kokeilla kynttilän sulattamista ja uudelleen valamista.
 Kun taloamme aikanaa rakennettiin työmiehet jättivät jälkeensä valkoisen kahvikupin. Toinen yksinäinen kuppi "käveli" vastaan viime joulun alla Tukholman satamassa, pölyisenä ja likaisena, kaivaten kiiltävän valkoista olomuotoaan. Poimin raukan talteen ja nyt nämä kaksi kaunokaista saisivat toimia kuppikynttilöiden emäntinä.
Olen aikaisemminkin kai todennut että olen "nyt, heti, tänään valmista" -henkinen väkertäjä. Kun saan inspiraation, siihen on tartuttava välittömästi. Ei siis ollut aikaa lähteä metsästämään sydänlankoja tai muita kynttiläntekotarvikkeita. Olin joskus kauan sitten kynttilökurssilla ja sieltä jäi mieleen, ettei kynttilämassaan saa joutua vettä. Se oli kutakuinkin ainoa työohje joka minulla oli, kun kynttilä oli jo sulamassa peltipurkissa kiehuvassa vesihauteessa. Uhrasin siis pari lyhtykynttilää, joista sydänlangat oli helposti irroitettavissa. Ja kun massa oli sulaa, kaadoin sen kuppeihin, laitoin ne kylmään ja hetken päästä tökkäsin sydänlangat paikoilleen. Vähän täydempiä olisi saanut tulla kupeista, mutten uskaltanut sulattaa päälle muita kynttilöitä, kun kynttilämassoissakin on eroja. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. No mutta pienen vaaleanpunaisen pitsiliinan kanssa katettuna, tästä tuli oikein söpö. Pitänee virkata liina toisellekin kupille. Ja kynttilöiden teko voisi tänä jouluna olla juttu, josta innostuisin ja johon voisi panostaa.

Vuosi vierähti... joko voi soittaa joululauluja?

No nopeastipa tuo vuosi jälleen vierähti. Illat ovat jo ihanan pimeitä ja sateenropina katolla pakottaa sytyttämään takkatulen. Oi miten rakastan syksyä! Ja onhan syksyn jälkeen luvassa ihana joulunaika, jolloin toivon maan jo olevan puhtaan lumen peittämä, mutta kuten viime vuosi osoitti: joulu voi olla ihana myös ilman lunta ja pääsee se joulupukki kierrokselleen vaikka moottoripyörällä.

Kesän lopulla aloin kokea jouluahdistusta. Se liittyi lähinnä tähän blogiin. Kahden joulukauden jälkeen tuntui siltä, ettei minulla ole yhtään uutta ideaa tälle joululle jaettavaksi. Epätoivon kynnyksellä tein jo henkisen päätöksen, etten tänä jouluna kirjoita blogia lainkaan. Tämän blogin pelastukseksi koituivat kuitenkin lukijat, jotka muistivat minua ihanilla viesteillä ja positiivisella palautteella. Joten pyörrän päätökseni ja palaan blogiin jälleen tänäkin vuonna. Joulukauden avajaisiksi haluaisin jättää teille kuvan ja ajatuksen, jonka tallensin eilisen illan projektistani. Ruokailutilamme hyllyn päällä päivystää uusi taulu, joka muistuttaa elämään tässä hetkessä, vaalimaan muistoja ja rakastamaan ikuisesti. Sen ajatuksen siivittämänä lähtee tämä blogi jälleen liikkeelle kohti uutta ihanaa joulua!

Ps. Taulu oli superhelppo toteuttaa. Todellista "palikka-askartelua". HongKong tavaratalosta löytyi taidemaalareille suunnattuja taulunpohjia ja akryylimaaleja. Samasta paikasta ostin ohuesta vanerista sahattuja tekstejä. Äkkiäkös sitä sekoitti harmaan maalin, kaivoi varastosta pienen telan ja maalasi taustan. Sitten vaan liimattiin tekstit tauluun ja kun mieheni ihmetteli miten minulla on aikaa kaikenlaiseen väsäämiseen myhäilin mielessäni tietäen, että aikaa kului maksimissaan vartti. No toki kauppareissuun tuli pieni lisämutka hyllyjenvälissä koska todellisuudessa tarkoitus oli ostaa vain tiskiainetta. Niin ja vastaus otsikon kysymykseen: Voi!

Joulukuun 21, päivä "Halkotonttu"

Nyt alkaa jo olla haastavaa näiden kalenteriluukkujen tekeminen ajallaan. Joka päivä tulee touhuttua kaikenlaista, mutta suuri osa on sellaisia tontuntöitä, ettei niitä viitsi laittaa tänne blogiin vielä, ettei yllätykset mene sivusuun. Tämä halkotonttu on tavoite, jonka asetin itselleni kun listasin, mitä tämän joulun valmisteluihin aion tehdä. Halkoja on varastossa kymmenkunta, mutta sahasin yhden ja totesin, että riittäköön se tällä erää. Tontusta tuli kuitenkin hauska. Lakki on maalattu kalustemaalilla ja parta ja tupsu ovat lampaanvillaa. Silmät syntyivät mustalla tussilla ja siinäpä meillä oiva tonttu-ukko oven pieleen toivottamaan jouluvieraita tervetulleiksi.

Neljäveen joulukoristeet!

Toissaviikolla Neljävee keksi, että nyt hän alkaa tehdä joulukoristeita. Ai mistäkö? No vessapaperirullista. Kylppäriin ilmestyi neljä kasteltua ja auki rullattua vessapaperirullan aihiota. "Näiden täytyy nyt kuivua. Sitten näitä voi laittaa roikkumaan!" "Pitäisikö niitä vähän koristella?" "Joo, mä koristelen!"
No nämä odottelivat aikansa kylppärissä, kunnes viikonloppuna tuli sopiva rako, että ehdittiin niitä vähän työstää. Koristeltiin kahdestaan. Yhteistyönä tuputeltiin maalia, painettiin heijastin -sablonilla  lumihiutaleita ja ripoteltiin päälle tähtisadetta. Viime silaus "Hyvää joulua!" -tarroilla ja kultanauhalla, ja nyt niitä voi ripustaa! Näitä taitaa joku onnellinen saada joululahjaksi. Heti ei uskoisi vessapaperirulliksi. Ihan itse tehtyjä, rakkaudella!

Joulukuun 17. päivä "Pikku pihistäjän joulukoristeet"

Meidän neljävee on sitten mahdoton. "Oi äiti, miten ihania punaisia tyynyjä! Mistä me on nää saatu?" "Äiti, voiko näitä sydäntarroja ottaa? Kun mun on ihan pakko!" Tyynyt ovat tulleet niinkin eksoottisesta paikasta kuin Tiimari. Kielsin tarrojen ottamisen, ne ovat kalliita, äidin askarteluihin tarkoitettuja, kolmiulotteisia. Muutamia hetkiä myöhemmin huomasin neljäveen viilettävän tarra kämmenselällä pitkin keittiötä. Nuhtelin tietenkin. "Äitihän kielsi!" Jatkoin puuhia  ja asia unohtui, kunnes illalla kastelin kukkia ja oi! siinä se on, pihistetty tarra, kukkaruukkua somistamassa. Oi neljävee, meidän pikku sisustaja! Olkoon nyt siinä sitten, kolmiulotteinen kultainen sydän, juuri niin kuin meidän neljäveelläkin.

ps. asiasta viidenteentoista, huomasin että tämä "äitienpäiväennakkoatsalea" juo vettä aivan hurjia määriä. Menetimme kasan lehtiä ja nuppusia, kun en tajunnut sitä ajoissa. Kotiimme on kokoontunut myös joukko muita joulukukkia, perinteisiä: amaryllis, hyasinttejä, pikkuinen sypressi, muratti ja se valkoinen pikku-pikku-kukkainen jonka nimi on kadonnut nyt jonnekin takavasemmalle. Flunssa katkaisi vaan nuo kukkaistutusten teot, kun sammaltenhaku on jäänyt sisällä möllöttäessä, mutta jospa huomenna :)

Joulun aarre!!!! Lumisadepallo!

Tätä minä olen etsinyt vuosia. Tuntuu tyhmältä, etten ole löytänyt sitä aikaisemmin. Tai siis olen kerran, mutta minun ajatusmaailmaani ei oikein sopinut, että seimiasetelmaa kuvaava pallo soittaa sävelmää "Joulupukki matkaan jo käy"!!
Mutta tätä olen siis metsästänyt koti Suomen sisustusliikkeistä ja marketeista, jopa Zurichistä ja Pietarista, turhaan. No nyt sitten piipahdimme mukavalla myrskyisellä Tukholman risteilyllä ja kuinka ollakaan, siellähän näitä oli vanhakaupunki pullollaan. Löysin vielä kauniin, klassisen, edullisen, ja tämä soittaa  sävelmää "Jouluyö, juhlayö" mekaanisella, ehkä jopa hieman epävireisellä äänelle, mutta minulle se on täydellinen. Hieman teemme vielä työtä, että lapset ymmärtävät, että tätä  soitetaan vain aikuisen kanssa toistaiseksi, ettei se mene rikki, minun jouluaarteeni!!!

Joulukuun 11. päivä "Pieni kuusi maljakossa"

Kun aloin suunnitella Tyykipuodin jouluikkunaa, mietin, että olisi kiva saada sinne kuusi. Muovikuusista en pidä, perus joulukuusi varistaa neulasensa näyteikkunassa jo hyvän aikaa ennen joulua, mutta pieni kuusi, juurineen suuressa maljakossa, osoittautui oivaksi ratkaisuksi. Tämä pieni kaunotar on ollut meillä nyt jo kuukauden verran. Muutama neulanen on pudonnut, nekin lähinnä siksi, kun kuusta on siirrelty. Muuten se jatkaa oloaan pienenä ja suloisena, kilikellot oksillaan ja  virkatut sydämet koristeinaan olohuoneen lipaston päällä. Saa se toki kaverikseen suurenkin kuusen kun aika koittaa.
Virkatun sydämen ohje:

Luo kuusi ketjusilmukkaa ja sulje lenkiksi. Virkkaa lenkkiin 12 kiinteää silmukkaa. Sulje 2. kerros piilosilmukalla.virkkaa seitsemän ketjusilmukkaa, sitten yksi pylväs edellisen kerroksen kolmanteen kiinteään silmukkaan. Sitten kolme ketjusilmukkaa ja pylväs edellisen kerroksen viidenteen kiinteään silmukkaan, sitten neljä ketjusilmukkaa, pylväs ed. kerroksen seitsemänteen kiinteään, kolme ketjusilmukkaa, pylväs ed. kerroksen  yhdeksänteen kiintelään silmukkaan, sitten seitsemän ketjusilmukkaa ja kiinnitä viimeinen ketju kerroksen ensimmäisen ketjusilmukan tyveen. Aloita uusi kerros vikkaamalla seitsemän ketjusilmukan lenkkiin 1ks, 3 puolipylvästä, 4pylvästä. Siirry seuraavaan "väliin" ja virkkaa 3 pylvästä, seuraavaan "väliin>" 2 pylvästä, korkea pylväs ja 2 pylvästä, Seuraavaan väliin kolme pylvästä ja viimeisenä olevaan seitsemän ketjusilmukan lenkkiin jälleen 4 pylvästä, 3 puolipylvästä ja 1 kiinteä silmukka. Nyt olet kiertänyt koko työn ympäri. Virkkaa ketjusilmukoilla haluamisi pituinen ripustuslenkki ja kiinnitä lenkiksi kiinteällä silmukalla. Tärkkää työ ripustuslenkkiä lukuunottamattä sokeritärkillä, ja ripusta joulukuuseen, pakettikoristeeksi, glögilasin koristeeksi tai vaikkapa joulukukkaan.

Joulukuun 10. päivä "Joululinnulle koti"

Keittiömme lampussa on muutaman vuoden roikkunut suuri valkoiseksi maalattu oksa, johon on sitten vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan ripustettu milloin kukkia, ilmapalloja tai pääsiäismunia, tai sitten kristalleja, virkattuja lumihiutaleita ja joulilintu. No nyt keittiön valaisin uusittiin, joten oksankin täytyi lähteä. Ja niinhän siinä kävi, että "Joulu on, koditon varpuseni onneton..." Mistäs laitettaisiin pikkulinnulle uusi pesä? Apu löytyi askarteluliikkeestä ja akryylimaalista. Voi ihanuutta miten suloisia pönttöjä. Nyt on joululinnulla mistä valita. Taitaa olla syytä hankkia joulukuuseen pari muutakin lintua, jotta jokainen pönttö saa asukkaansa.

Joulukuun 8. päivä "Potra joulupossu"

Mummin joulupossu -muotti.

Joulupossu on hellyyttävä hahmo. Isoäitini perinteinen joulupiparimuotti oli possu. Tomeran näköinen, reippaasti kärsä pystyssä se koristi joulun kahvipöytää joka vuosi, ohuen ohuena ja tasaisena. (En tiedä miten mummi teki ne piparkakkunsa niin täydellisiksi, mutta oli ne ihania!) Kun mummi nyt jo yli viisitoista vuotta sitten muutti Taivaan kotiin, teetti tätini meille kaikille oman possumuotin, mummin mallin mukaisesti. Siten on meidänkin joulupöydässä ollut mummin possuja, paksumpia tosin ja joillain kärsä vähän kärähtänyt, mutta kuitenkin.

Tarkoitukseni ei ollut nyt kuitenkaan kirjoittaa mummin possuista, vaan ihan toisesta possusta. Yhdestä pahvisesta nimittäin, joka tarttui mukaani viime perjantaina Sinellistä. Ruskea se oli, mutta samalla lailla kärsä tomerasi pystyssä kuin mummin possupipareilla. Se sai sitten äidin ja neljävuotiaan yhteistyönä ylleen valkoisen maalin ja vatsansa ympärille rusetin. Ensin meinasin sille enkelinsiivetkin laittaa, mutta olisi ollut ehkä kornia. Olisko se sitten ollut kuin joulukinkun henki, katselemassa syöjiä takanreunalta? Siis ei, ei siipiä. Pelkkä rusetti saa riittää. Voi miten potra possu!