Aivan valloittavan herttaiset poropiparit olivat työyhteisöjoulukalenterimme yhdeksännen päivän luukussa. Kalenteriluukkujahan on siis vain työpäiville, joten siitä moinen katkos päivyrissä. Itse olen niin tumpelo piparkakkujen koristelija, että ilahduin näistä yksinkertaisen suloisista ja hauskoista pikkuleivistä valtavasti. Jospa pystyisin tähän minäkin.
On ollut haastavaa saada aikaan kristyyriä, joka olisi rakenteeltaan oikeanlaista: helposti ja siististi pursotettavaa ja yhtälailla helposti kuivuvaa, jotta koristeet säilyisivät hyvinä myös tarjolleasetettaessa. Piparitaloihin olen käyttänyt vallan kaupan antia (tunnustan ja olen pahoillani) ja silläkin on pärjätty silloin kuin ei olekaan tarkoitus saada pikkutarkan sievää vaan rouheaa jälkeä. Seuraavassa tämän vuotinen tuotos, lasten kanssa koristeltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti