Lintuparvi

Niinhän siinä kävi, kuten ennustinkin, että työnteko haittaa harrastustoimintaa, enkä pitkään aikaan ole ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut postattua jotain tänne asti. No mutta onneksi sentään olen entinyt näperrellä jotain, koska Joulumaan kahvilapäivä lähestyy ja toivottavaa olisi, että silloin saisin monenmoista myyntiin.  No mutta töitäkin on tehtävä.
Tänä aamuna työpaikelle mennessäni minua vastaan lenteli sisällä lintu. Pieni talitiainen. Kävin aulapalveluun ilmoittamassa asiasta, ja se on kuulemma ihan tavallista tähän aikaan vuodesta. Linnut tulevat sisään ilmanvaihtokanavista, lämmittelemään ja katoavat aikanaan...
Tämän tapauksen myötä tähänkin tähänkin postiin pääsivät pikkulinnut... Vanhoja käsityökerholehtiä selaillessa osui silmään lintusen kaava ja sillä kaavalla olen onnistunut ystävän avustuksella tekemään parven keskenään erilaisia lintusia. Täyttöaukkojen sulkeminen on haastavaa käsin ommellen ja siksi vatsanalue on jokaisella yksilöllinen. Iloisissa väreissään ne ovat kuitenkin niin herttaisia, että annetaan olla vaan, erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan...

Kyytiä keittiöpyyhkeille osa 2

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin IKEAn kuvaston aikaansaamasta mielihalusta päästä hypeltelemään joulu-uutuuksia. Kuvastossa oli myös Marimekon kangaspäällysteisiä helmiä muistuttavia koristenauhoja/-köynöksiä, jotka saivat taas askartelijan sormet syyhyämään. Viime jouluna tein kankaisen pehmokranssin keittiöpyyhkeestä ja keittiöpyyhekankaat päätyivättä tämänkin koristuksen materiaaleiksi. Jostain syystä perinteiset keittiöpyyhkeet kiehtovat minua, nimenomaan ihan askartelu- tai ompelutarkoituksiin käytettyinä ja ihanaa on se, että vaikka meillä ei olekaan varastossa oikeasti vanhoja pyyhkeitä, joita voisi kierrättää, näitä uusvanhoja tai perinteisen romanttisia saa kaupasta aina. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan, nämä kyseiset kankaat, joita näihin käytin, ovat kyllä pöytäliina ja valmisverhot, jotka olen ostanut Tarjoustalon poistokorista muutamilla euroilla, koska ne näyttivät keittiöpyyhkeiltä.)


Joka tapauksessa ompelin pitkän, n. 5cm leveän putken kankaasta, ja täytin sen askarteluvanupalloilla. Ompelulangan ja neulan kanssa kuroin sen näyttämään helminauhalta. Sitten vain kiepsautettiin renkaiksi ja lisättiin pari pientä peltitaloa, ja taasen voisi koristaa pari ovea näillä "ovikelloilla". Talo itsessään on nimittäin pieni kello, lehmänkellon tyylinen.

Tuo vihreä helminauha on niin pitkä, että se voisi toimia valkoisen huivin kanssa kaulaan kiepautettuna vaikka asusteena. Nämä vanulla täytetyt ovat siitä mukavia, että ne painavat vain murto-osan siitä, mitä puuhelmien ympärille tehdyt lajitoverinsa, mikä sekin helpottaisi tuota asusteeksi soveltamista.

Joulukuun 12. päivä "Ihan tontut lakit"

Ostin itselleni Marimekon mainion kuviollisen tonttulakin, kun rupesin tuossa miettimään, miksi tonttulakkien on oltava aina punaisia? Ovathan ne joskus puna-harmaita tai valkoisin karvareunuksin koristettuja, mutta harvoin mitenkään muuten koristeltuja. Semi-jouluisista kankaista syntyi sitten nämä hauskat tonttulakit, joille meidän neljävee suostui malliksi, vaikka ovatkin tyttöjen lakkeja. Pienin lakeistä pääsikin jo uuteen kotiin ja nämä kaksi isompaa saattavat viihtyä vaikkapa allekirjoittaneen päässä joululeivontalakkeina. Eipähän sitten löydy taikinasta mitään ylimääräistä... Lakit on ommeltu yksinkertaisesti valmista tonttulakkia kaavana käyttäen. Muokkasin vain niin, että lakki on alareunastaan selkeästi normi lakkia leveämpi, jolloin reunan kuminauhalla saa hauskan pussiefektin.

Ensimmäinen pihakuusi

Meidän terassilla on joulukuusi. Tätä mieltä pojat olivat, vaikka äidin mielestä se onkin talvinen koriste. Meillä oli nimittäin entuudestaan pajusta tehty korkea kartio, jonka ympärille olin kieputtanut pihavalosarjan. Paju näytti minun silmissäni jotenkin liian karulta tänä syksynä, joten tuunasin sitä vähän. Kerroin taannoin keränneeni mökkimatkalla muovikassillisen tukevia havunoksia karsitusta metsästä. Oksat odottelivat kassissaan aikansa, kunnes sain idean "naamioida" pajukartion kuuseksi. Sitten vaan tuumasta toimeen. Havut oli helppo pujotella pajujen lomitse, koska kartio on ikäänkuin harvaa verkkoa. Päälle tueksi hieman rautalankaa. Koristeeksi pääsivät puiset lumihiutaleet ja viime syksynä keräämäni männynkävyt, niin ja tietenkin valosarja.

Terassi sai muutenkin hieman syksyisemmän asun. Neuloin villalangasta pari suorakaidetta ja yhdistin ne ruskean villakankaan kanssa tyynynpäälliksi. Kellarin kaapista kaivoin esiin ruskean lampaantaljan jonka päällä on mukava terassilla istua. Lisäsin vielä hieman kynttilöitä, kanervia ja käpyjä koristeiksia ja tunnelman luojiksi.

Ostin terassille muutaman uuden lyhdyn ja kun vanhat lyhdyt vielä saisivat hieman mustaa maalia pintaan ja itse saisin inspiraation virkata loppuun aloittamani trikookudematon, niin talvi saisi tulla myös terassin puolesta. Terassia käytetään talvellä lähinnä saunan vilpolana, mutta on siinä joskun juotu kuppi kuumaa lumitöiden tai mäenlaskun lomassakin.  On outoa kun joulukuu on aluillaan ja ulkona myrskyää ja sataa vettä! Parissa vuodessa, ihanien lumitalvien keskellä sitä on ihan ehtinyt unohtaa että tällaisiahan ne Etelä-Suomen talvet usein ovat. Ei siis auta kuin somistaa sisätiloja lumihiutaleilla, että saadaan talven tuntua taloon!

Pieni joulusukka

Näitä kuvia ottaessa hajosi karkkitanko jos toinenkin. Varsinainen kömpelys olin, kun niitä pudottelin. Lapset olivat mielissään kun saivat herkutella. Ja kuvakin on nyt lopulta kelvollinen. Suunnittelin suuria joulusukkia, kunnes hoksasin, ettei niille taida löytyä meiltä paikkaa. Pienet on helpompi sijoittaa ja niiden täyttämiseen ei tarvita ihmeitä. Näistä saisi vaikka joulukalenterin aikaiseksi. Päivittäin vaihtaisi numerolapun ja piilottaisi uuden yllätyksen.

Materiaaleina harmaa pellava, ruudullinen puuvilla-pellava sekoite, pätkä pitsiä, nappi ja nauha. Näistä materiaaleista syntyy vaikka mitä; pikkulahjoja, koristeita kotiin, yllätyksiä ystäville.

Lautasliinoja puurosuille

'
Maistuisikohan jouluna puuro, jos puurosuun saisi pyyhkiä sydämelliseen lautaliinaan? Luulenpa, että karkkitangot jälkiruokana olisivat suurempi houkutin, mutta voi sitä silti kattaa kauniisti. Nämä lautasliinat syntyivät helposti valkoisiin valmiisiin lautaliinoihin. Leikkasin puna-valko-ruudullisesta kankaasta sydämet. Silitin kiinni kaksipuoleisella liimakankaalla ja tikkasin reunat tiheällä sik-sakilla. Ei siinä sitten muuta, kun herkuttelemaan vaan, että on lautasliinoille käyttöä!

Ohjeet lasinalustähtiin

Tänään kolmevuotiaan avustuksella kuvasimme havainnekuvia lasinalusten teosta. Katsotaan, mihin näistä on: Tarvitset 4kpl 40cm pitkää nauhaan, n. 2,5 cm leveä, jämäkkä pellava tai puuvilla sopii hyvin.

1. Taita nauhat keskeltä kahtia. Aseta nauhat limittäin niin, että ne muodostavat neliön. Viimeinen nauha pujotetaan ensimmäiseen muodotuvan lenkin läpi, jolloin neliö sulkeutuu.

2. Kiristä nauhoja niin, että keskelle muodostuu kiinteä "korinpohja".

3. Taita päälimmäiset nauhat niin, että aloitat oikealta alhaalta ja taita kohtisuoraan vasemmalle, sen jälkeen vasemmalta alhaalta kohtisuoraan ylös, vasemmalta kohtisuoraan oikealle ja viimeisenä oikealta ylhäältä alas, ja ensimmäisen nauhan alta pujottaminen sulkee neliön. Kiristä. Työ on nyt samanlainen molemmilta puolilta.

4. Seuraavaksi taitellaan sakarat. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta toivottavasti kuvasarja selventää. Ensimmäinen taitos tehdään alakautta sivulle.

5. Seuraava eteen alas, niin että muodostuu kolmio.

6. Seuravaksi kolmio taitetaan kahtia.

7. Ja nauhasta jäävä "häntä" pujotetaan pohjana olevan nauhan alitse.
Taitos toistetaan joka toiseen nauhaan, minkä jälkeen työ käännetään alassuin.

8. Työ näyttää nyt tältä. Sakarat taitellaan samoin nyt tällä puolella jäljellä oleviin vapaisiin nauhoihin.

9. Ennen viimeistelyä työ näyttää tältä. Leikkaa nyt ylimääräiset nauhanpäät pois ja ompele ompelukoneella, suoralla ompeleellä neliö tähden sisään n. 1/2 cm sakaroiden sisäpuolelle.

10. Lasinalunen on valmis.

Karpalo-valkoviiniglögi tähdellä

Tänään avasin glögikauden. Taivaallista. Koko talossa leijuu ihana kynttilöiden ja glögin tuoksu. Yleensä aloitan glögin juomisen
jo aikaisemmin syksyllä, mutta tänä vuonna en ole oikein innostunut kaupan glögeistä. Sen sijaan olen innolla lueskellut glögi -reseptejä. Miten monella tapaa glögiä sitten voikaan tehdä? Olen myös miettinyt mikä on glögin määritelmä? Ilmeisesti mikä tahansa kanelilla, inkiväärillä, neilikalla, pomeranssilla... maustettu kuuma juoma. Päätin sitten tehdä ihan oman version: mahdollisimman vähäsokerisen. (Valitettavasti olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani siihen suuntaan, ja samalla luopunut monista suuurista herkuistani. Mutta se olisi sitten toinen tarina.)

Vähäsokeriseen glögiini laitoin:

2dl Kaskein Marjan sokeroimatonta karpalomehua
3dl vettä
Pienen lorauksen Olvin valmista glögitiivistettä
1/2 pussia Meiran glögimausteseosta.
Hedelmäsokeria maun mukaan
2 dl Kuivaa valkoviiniä

Ensin kuumensin karpalomehun, veden, glögitiivisteen, hedelmäsokerin ja glögimausteet melkein kiehuvaksi. Pienensin hellan ykköselle ja annoin hautua n.45 min. Sitten siivilöin mausteet pois ja lisäsin valkoviinin ja kuumensin jälleen, ei kuitenkaan kiehumispisteeseen saakka.

Itse pidän kuivasta valkoviinistä ja happamasta mehusta, joten en kaivannut juoman makeutukseen kovin paljon hedelmäsokeria. Sitä voi toki lisätä ihan maun mukaan.


Kuuman glögilasin alla komeilee uudenuutukaiset lasinaluset. Ne on taiteltu samoin kuin perinteiset tuohitähdet, joista paperinen versio on kuvattu edellisessä postissani. Tähti on taiteltu n. 3cm leveästä pellava-puuvilla-nauhasta ja  taittelu vaan on lopetettu kaksiulotteiseen vaiheeseen. Lopuksi vielä ompelin ompelukoneella neliön tähden keskelle, jolloin nauhojen päät kiinnittyvät ja alusesta tulee kestävä.

Tilaa joulupöytään ja lisää joulukukkia taloon

Jouluaattona kokoonnumme koko suvun voimin meille jouluaattoa viettämään. Tulossa on siis kymmenen aikuista ja viisi lasta. Tämä asettaa haasteita jouluaterian nauttimiselle kahdeksan hengen ruokapöydässä. Tämä tyttö suuntasi siis rautakauppaa ja osti maalia, kangaskauppaan ja osti kankaita ja lopuksi kellariin puuhastelemaan. Toivottavasti tuloksena on kauniin valkoinen, sisustukseen sopiva, ylimääräinen ruokapöytä ja kaksi tuolia, sekä kauniin valkoisiin juhla-asuihin puetut puutarhakalusteiden tuolit. Näin meille on syntyvä toinen ruokailuryhmä, joka sopii kauniiseen kattaukseen. Ensin on ihan pakko tehdä vähän töitä...
Illallla puhteena on edellisten lisäksi vielä hyasinttien istutus maljoihin. Olin ajatellut tehdä sen myöhemmin, mutta säikähdin, kun huomasin että valkoisia hyasinttejä oli kaupassa enää muutama. En jäänyt odottelemaan että joku muu nappaa ne nenäni edestä. Toivottavasti säilyvät hyvinä joulun pyhiin asti... Hyasintit istutan lasisiin maljakoihin, joista multa, juuret ja kukkasipulit saa huoletta näkyä läpi. Päälle hieman kuivaa heinää, muutama kiepsautus kultanauhaa ja siinä se... ihanat omat kukka-asetelmat. Minulla on kyllä tuolla takapihalla, lumen alla toivottavasti vielä ehjä iso neliskanttinen orcidea-malja, jonka ajattelin sopivassa välissä käydä kaivamassa esiin , ja luoda siihen jonkun ihanan jouluistuksen. Mutta se odottaa vielä inspiraatiota, lähinnä tuon lumihangen kaivamisen vuoksi...

Viikonloppu vierähti...

Ei kuitenkaan ilman, että joulujutut olisi olleet mielessä. Joululahjaprojektit etenee pikkuhiljaa; hitaasti, mutta varmasti. Tänään vauvanukelle valmistui pari mekkoa. Pikkuneidillä alkaa siis jo olla auttava vaatevarasto valmiina.

Näitä upeita mutta helppoja joulutähtiä olen tehnyt lukuisia viikonlopun aikana, mutta lahjoittanut kaikki pois ennen kuin olen ehtinyt niitä kuvata. Pikku herra 3v. kuskasi niitä kampaamoon asiakkaille. "Tää on sulle tää tähti!" No asiakkaille kelpasi, ja ystäviähän nuo olivat muutenkin kuin työn parista. Keitin tänään päivälliseksi joulupuuron. Yleensä sitä keitetään vain ja ainoastaan jouluaattona, koska maitopuurot eivät ole vahvinta alaani. Tänään säilyttiin enimmiltä pohjaanpalamisilta ja puuro maistui koko perheelle

Pikku väkerryksenä tein saunaan tuoksua tuomaan tervanarusta sydämen. Siellä se nyt päivystää saunatontun kanssa ikkunalla odotellen, että joku naulaisi sille seinään naulan. Kun kävin äsken kuvaamassa, löylytila tuoksui kuin juuri olisi kiukaalle laitettu löyöytuoksua. Pieninä määrinä tervan tuoksu on mukava, mutta kun joskus aikoinaan äitini kanssa askartelimme vastaavia sydämiä tuoreesta tervanarusta, tuoksui koko talo tervalle monta monituista tuntia. Nyt meillä tuoksuu vain itsenäisyyspäivän hyasintit. Kuten tuli jo aiemmin todettua... siinä on joulun tuoksu!