11. Päivä: Makean ja suolaisen liitto

Tämänpäivänen työyhteisökalenterin luukku avasi aivan uuden ikkunan sieniruokien maailmaan. Se pakotti rikkomaan omia ennakkoluuloja, astumaan hieman ulos omalta mukavuusalueelta ja ennen kaikkea se yllätti positiivisesti!! Hillottuja suppilovahveroita suolakeksin päällä. Ei moittimista, varsin maukasta. Tähän herkkuun on olemassa ohjekin, mutta lahopää unohti sen jälleen töihin. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämän kaltainen mutta tarkistan sen ja lisään varmasti tuon aivan oikea ohjeen, koska nämä todella olivat maukkaita. Kuulinpa, että jollekin yhdistelmä toi mieleen joulupiparin.

Makoisan herkun lisäksi mieltä lämmitti hillopurkin kannessa olevat teksti. Tällä asenteella tahdon itsekin kokata ja leipoa!

Joulumaan pop-up kahvila

Vanhoihin kuppeihin valettuja kynttilöi

Kaiken kahvilatohinan, töiden ja arjen rumban keskellä ei oikein ole jäänyt tähän blogikirjoitteluun aikaa. Ennen kahvilaa oli vielä hoidettavana työpaikan pikkujoulut, joita olin järjestämässä ja kun ne saatiin alta pois,  sai viime lauantain pyhittää lopuille kahvilavalmisteluille, jotta sunnuntaina oli kaikki valmiina klo 10 kun ovet avattiin. Ensimmäinen tunti oli hiljainen, mutta yhdestätoista asti aina ilta puoli seitsemään oli kahvilassa vieraita, jopa enemmän, kuin uskalsimme odottaa!  Meillä oli siis tarjolla kondiittoriystäväni leipomia kakkuja, Marillan blogissa julkaistuilla resepteillä leivottuja herkkuja ja tietenkin itse maustettua glögiä. Asiakkaat pääsivät askartelemaan itse ja heillä oli mahdollisuus ostaa valmiita koristeita ja pikkulahjoja itselle tai pukinkonttiin. Tämä posti saa nyt toimia samalla pienenä kuvagalleriana ja toivottavasti pääsen pian jakamaan loputkin kuvat.

Virkatuissa koreissa käsintehtyjä saippuoita tuoksuina kahvi,
laventeli ja salmiakki.

Herrasväen pikkuleipiä

 Käsintehtyjä saippuoita saimme myyntiin tuttavaltani, joka oli ommellut myös huikeita tonttuja ja possuja. Ne voi bongata kuvasta, jossa näkyy koko lipasto ja hyllykkö. Hänen toteuttamanaan pääsin näkemään nyt tuon oikean joulupossun hengen, johon viime jouluna viittasin tässä joulukuun kahdeksannen päivän postissani. Siivet selässä ja sädekehä vilkkuen possunhenki viilettää menemään ja koska sunnuntaina jäi myymättä possu, on minun ehkä pakko lunastaa se itselleni.


Koristeiden lisäksi meillä oli myynnissä myös pientä hyvää: herrasväen pikkuleipiä ja marenkeja. Pikkuleivät olivat ystäväni äidin leipomia ja marenkeja oli ystäväni taiteillut lastensa kanssa.

Alin kuva on huonosti rajattu, enkä kuvana ole siihen lainkaan tyytyväinen, mutta minulla on nyt ollut niin paljon ongelmia näiden kuvien siirtämisen kanssa, että olen oikein kiitollinen näistä, jotka nappasin kälyni kameralla ja jotka hän minulle lähetti!!! Kuvassa Joulumaan myyntihylly, jolla oli niin paljon ihania joulujuttuja juuri Marillan makuun!

Hyllyn täydeltä joulua!

Huomenna aamulla anivarhain suuntaan kohti Berliiniä ja sen kymmeniä joulumarkkinoita!!! En malta odottaa. Jospa siitä alkaisi jouluun rauhoittuminen ja pääsisin oikein ajan kanssa takaisin tämän blogin päivityksen pariin! Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

Lintuparvi

Niinhän siinä kävi, kuten ennustinkin, että työnteko haittaa harrastustoimintaa, enkä pitkään aikaan ole ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut postattua jotain tänne asti. No mutta onneksi sentään olen entinyt näperrellä jotain, koska Joulumaan kahvilapäivä lähestyy ja toivottavaa olisi, että silloin saisin monenmoista myyntiin.  No mutta töitäkin on tehtävä.
Tänä aamuna työpaikelle mennessäni minua vastaan lenteli sisällä lintu. Pieni talitiainen. Kävin aulapalveluun ilmoittamassa asiasta, ja se on kuulemma ihan tavallista tähän aikaan vuodesta. Linnut tulevat sisään ilmanvaihtokanavista, lämmittelemään ja katoavat aikanaan...
Tämän tapauksen myötä tähänkin tähänkin postiin pääsivät pikkulinnut... Vanhoja käsityökerholehtiä selaillessa osui silmään lintusen kaava ja sillä kaavalla olen onnistunut ystävän avustuksella tekemään parven keskenään erilaisia lintusia. Täyttöaukkojen sulkeminen on haastavaa käsin ommellen ja siksi vatsanalue on jokaisella yksilöllinen. Iloisissa väreissään ne ovat kuitenkin niin herttaisia, että annetaan olla vaan, erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan...

Joulukuun 19 päivä "Lahjakääröt"

Joululahjojen paketointiin voi jäädä koukkuun. Yritän joka vuosi tehdä muutaman erityisen paketin, lähinnä aikuisille ja kummilapsille, jokusen omillekin tenaville. Erityisiä siinä mielessä, ettei tulisi vain ostettua lahjapaperia, teippiä ja nauhaa, vaan että paketoinnissakin olisi jotain erikoista, joka jo itsessään olisi lahjan saajalle ihastus. Näin tänä vuonna. Silkkipapereita: valkoista ja punaista, kankaiset nauhat; punaista, vihreää ja kultaa, ja joulukorttiteemaan sopivat pakettikortit. Yksi kuvan lahjoista on sellofaanissa, se kun itsessään niin kauniin värinen, etteä sen sopii näkyä uloskinpäin. Kääröjä on tehtävänä vielä aika lailla, joten paras palata siihen puuhaan.

ps. Hui! Jouluhan alkaa jo olla lähellä!!

"Pieni Fudge-tehdas" avautui jälleen

Nyt löytyi ohje, jolla sain aikaan täydellistä fudgea!!! Ilmeisesti se on silti aika millintarkkaa puuhaa, koska kolmesta valmistamastani annoksesta yksi meni suoraan roskikseen, yhdestä tuli kelvollista ja sitten tämä yksi, joka lähestulkoon tämän Kinuskikissan ohjeen mukaan valmistettiin, on lähes täydellistä!!! Eli yksinkertaisesti muokkasin tuota Kinuskikissan ohjetta ainoastaan niin, että jätin pois limen, ja korvasin sen kourallisella marianne -rouhetta, jolloin sain aikaan "Valkosuklaa-piparminttu-fudgen". Tämä näyttää, tuntuu ja maistuu ihan oikealle fudgelle!!! Ainoa pikkuinen ongelma on, että kun on antanut seistä jääkaapissa pitkään, on leikkaaminen hankalaa. Korjaantuu kun antaa olla taas hetken huoneenlämmössä ja leikkaa sitten, eli ei vika lainkaan!

Kinuskikissan blogissa on paljon kommentteja siitä, miten fudge-leipurit ovat muokanneet perusohjetta, joten rohkenin jälleen soveltaa vähän reilummin, ja valmistin

"Sacher-kakku-fudgen"
100g voita
2dl kermaa
3dl sokeria
200g tummaa suklaata
n. 5rkl aprikoosihilloa

Tästä tuli huiman makeaa, mutta hyvää. Hieman  liikaa aprikoosihilloa luulisin.
Myös "valkosuklaa-piparminttu-fudge" on tosi makeaa, joten eipä tarvitse valtavia annoksia syödä. Ajattelin laittaa näitä lahjoiksi menemään ensi viikolla, vihdoinkin koostumukseltaan sellaisia, että voi hyvin mielin niitä antaa, vaikkei aiempienkaan maussa valittamista ollut.

Arvelen, että osasyy aikaisempiin yritysten epäonnistumiseen oli se, että käytin margariinia oikean voin sijaan, enkä edes tullut ajatelleeksi asiaa. Useinmiten jos ohjeessa lukee "voita", on se korvattavissa margariinilla, mutta fudgen rakenteeseen tuntuu vaikuttavan aika lailla. Myös se ero tässä Kinukskikissan ohjeessa on aikaisempiin kokeilemiini, että tässä suklaa lisätään vasta keittämisen jälkeen, kun toisissa ohjeissa sitä keitetään muun massan mukana. Kuitenkin tuo keittoaika on ehkä se ratkaisevin. Sitä en kyllä ymmärrä, mikä meni pieleen tuossa roskikseen joutuneessa erässä. Kaiken tein niin kuin aiempienkin kahden kanssa, jotka onnistuivat. Ehkä fudge vaatii nöyrää kunnioitusta, liian itsevarma jos on, menee varmasti pieleen! Jännitetään taas seuraavaa erää :)

Joulukuun 16.päivä "Huopahelmiä pukinkonttiin"

Näitä huopahelmiä esittelin jo viime joulun jälkeen, mutta ajattelin nostaa ne taas esiin, niitä kun on tullut tehtyä myös tänä jouluna, tai oikeastaan pitkin vuotta aina inspiraation iskiessä, pikkulahjoiksi. Itseasiassa haaveilin vähän tekeväni niitä myös myyntiin, "Marillan joulupuotiin", muttei rahkeet ole riittäneet niin suurien erien tekemiseen, että niitä olisi myytäväksi asti. Ehkä joskus tulevaisuudessa... Olen huovuttanut helmet puuhelmien ympärille. Villaa kuluu hurjan vähän ja näin niistä saa saman kokoisia, ja symmetrisen pyöreitä. Epäsymmetrisyys kun tuntui olevan minulla se ongelma aikaisemmin. Puuhelmet tosin ovat yllättävän kalliita, jopa niin, että täysivillaiset taitaisivat tulla halvemmiksi, mutta panostettakoon ulkonäköön. Helmet on pujotettu joustavaan korukuminauhaan, joka on toistaiseksi osoittautunut myös kestäväksi. Aiemmin minulla oli useista pienistä säikeistä koostuvaa kuminauhaa, mutta se tuppasi katkeamaan. Tämä on yksisäikeistä ja vähän paksumpaa, ja toimii. Rannemittaisessa kuminauha on kätevä, kaulanauhat olen tehnyt lukkojen kanssa.
Huopa on niin pehmeä ja lämmin materiaali, että kaipasin sen rinnalle kontrastia. Niinpä lisäsin lasihelmiä huopahelmien väliin. Nyt siinä on vähän niinkuin jäätä lämpimän huovan rinnalla, kovaa ja kylmää, pehmeää ja lämmintä, kuten joulumieli talven pimeyden keskellä.

Joulukuun 15. päivä "Parempi purkki"

Joulun pikkulahjaideaksi bongasin Tukholman vanhasta kaupungista, eräästä design-/kädentaitajapuodista virkaten päällystetyn vanhan peltipurkin. Kotiin palattua oli pakko oitis värkätä yksi ja siitä tuli aivan yhtä valloittava kuin idean lähdekin oli. Aihioksi käytin kookosmaitopurkkia, joka tietenkin pestiin huolella ja jonka etiketit saivat lähteä. Itse virkkuutyö on tehty paksusta villalangasta tiiviisti 3 1/2 mm koukulla virkaten. Mittasin ketjusilmukkaketjulla työn sopivaksi purkin ympärille, suljin renkaaksi ja virkkasin ilman kerroksenvaihtoja pyörönä aina edellisen kerroksen silmukan takareunasta, jolloin työhön tuli raidallinen pinta. Työ on virkattu selkeästi purkkia korkeammaksi ja käännetty purkin sisään. Näin työ ei näytä vain purkin kuorelta, vaan enenmmänkin siltä, että purkki on yltäpäältä virkattu. Peltinen sisus jää kokonaan piiloon. Se, etten tehnyt rivinvaihtoja näkyy hieman siinä kohdassa, jossa työ taittuu purkin sisään, muttei minua häiritsevästi. Ja kun purkkissa on myös "täytettä", ei sitä huomaa lainkaan. Näitä ehtii vielä virkkailla vaikka tämän joulun pukinkonttiin, sen verran joutuisaa oli.... Minuun iski inha flunssa, kuume ja kurkkukipu, juuri nyt kun olisi kovastikin puuhattavaa. Jos joulukalenterin päivitykset viipyvät, antakaa anteeksi. Täällä mennään vähän äärirajoilla. Jospa alkava viikonloppu toisi vähän lepoakin...

Tulitikut söpöilee

Niin söpöt

Nyt kun kellojen siirtämisen jälkeen, tämä marraskuun pimeys iskee oikein toden teolla, on aika sytyttää taas kynttilöitä. Joka ilta, kaikille pöydille, mahdollisimman paljon. Tulitikkuja ei meinaa löytää millään, tai sitten ne on pidettävä aina näkösällä. Rasia on harvoin sellaisenaan kovin kiva sisustuselementti kynttilän vieressä lojuessaan, mutta kun askia tuunaa hieman, niin sehän muuttuu koristeeksi itsekin. Taas saatiin käyttöä vanhoille sanomalehdille, tai loppuun luettujen kirjojen sivuille. (Sellaisia kirjoja saattaa muuten löytää ihan ilmaiseksi kirjastojen poistohyllyistä, ja voipa sen lukaista vielä kertaalleen ennen uusiokäyttöä.) Lisätään pieni pätkä virkattua pitsiä ja soma nappi, niin tulitikut voi huoletta taas unohtaa pöydälle, kunhan pitää kuitenkin huolen, ettei perheen pienimmät päädy niillä leikkimään.

Viime joulun lahjat paketoituina

Huomasin tuossa, että viime joulun lahjapaketit on jääneet joulunjälkeen päivittämättä tänne Joulumaahan. Joka joulu on lahjoissa ollut jokin yhteinen koristeluteema, kuitenkin niin, että omien lasten lahjoja on paketoitu myös ihan "tavallisesti", kun niitä tuppaa olemaan aina vähän turhankin paljon. Kummilapset. serkut, ystävät ja sukulaiset ovat sitten saaneet nauttia näistä "paremmin paketoiduista" lahjoista.

Viime jouluna oli puna-valkoista ja musta-valkoista, silkkinauhoja ja sydämiä. Pakettien päälle liimasin väreihin sopivia karamellejä koristeiksi, osassa taisi olla punavalkoisia karamellitankoja koristenauhoilla kiinni solmittuina.







Tämän mustavalkoisen paketin koristeena olleet, Brunbergin Lakritsi Alku -toffeet menivät omaan suuhuni. Ne sopivat paketin väriin, mutta tiesin jo etukäteen, ettei mieheni niitä söisi. :) No onneksi jouluna ei makeisista ole koskaan ollut pulaa ja jokaiselle löytyy jokin lemppari...

Neulottu sydän

Niin kuin epäilinkin tuli uudesta ruotsinkielisestä joululehdestä (101 Idèer 4/2011) heti kokeiltua yhtä ideaa.  Tässä siis Neulottu sydän, jonka voi ripustaa vaikka oveen tai käyttää sitä joulukalenterina. Lehdessä sydän oli laitettu postilaatikolle "Hyvää joulua, postinkantaja!" -viestin kera. Tämä on siis tehty kuvan perusteella. Yritin tavata ohjetta, mutten ihan ymmärtänyt kokonaan niin piti soveltaa. Lankakin on eri, ja lehden versio oli käytetty pesukoneessa huopumassa, joten lopullinen pintakin on erilainen. Itse käytin Novitan 7 veljestä -lankaa ja neuloin sukkapuikoilla kokoa 3 1/2. Itse neulon usein omasta päästä, soveltaen ja vähän sinnepäin -mentaliteetillä. Seuraava ohjekin on kirjattu samassa hengessä. Alkeperäisen ohjeen voi siis lukea 101 Ideer 4/2011 -lehdestä.

Kuvan sydän on yksinkertaisesti neulottu näin:
1. Luo puikolle 3 silmukkaa.
2. Neulo sileää neuletta (oikealla oikein ja nurjalla nurin) niin, että aina oikealla kierroksella lisäät 1 silmukan sekä alussa että lopussa kunnes silmukoita on 38.
3. "Mylpyrät"
Tee sopiviin kohtiin "mylpyröitä" niin, että neulot yhdestä silmukasta 5 (vuorotellen silmukan lenkin etu ja taka-osasta ennen kuin pudotat silmukan puikolta.) Neulo syntynyttä viittä silmukkaa edes takaisin kolme kierrosta, kunnes oikealla puolella ollessasi neulot kaikki viisi oikein yhteen. On syntynyt "mylpyrä". Jatka kerrosta normaalisti seuraavaan "mylpyrään" asti. Itse tein "mylpyröitä" (noin) neljän kerroksen välein limittäin koko työn aikana  1-2-3-4-5-6-5-4 kpl.
4. Kun silmukoita on puikolla 38 neulo 12 kerrosta ilman lisäyksiä ja kavenna sen jälkeen aina oikean puolen kerroksilla alussa ja lopussa neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen, kunnes silmukoita on jäljellä 30.
5. Neulo 30:llä silmukalla neljä kerrosta sileää neuletta.
6. Päättele työ.
7. Neulo takakappale samoin, mutta ilman "mylpyröitä".
8.Neulo ripa kahdeksalla silmukalla sileää neuletta kunnes se on sopivan pituinen ripustamista varten.
9. Ompele osat nurjalta yhteen.
10. Ompele sisälle vuoren tavoin pieni pussukka esim. flanellista. Täytä neuleen ja vuoren väliin jäävä tila vanulla.
11. Täytä makeisilla ja pikkulahjoilla, ja ripusta ilahduttamaan joulunodottajia!

Neulotun sydämen kavereina, on muita askartelemiani sydämiä aikaisemmilta jouluilta. Keskikokoinen ommeltu oli pakettikoristeena muistaakseni 2009 ja pienen olen huovuttanut piparkakkumuottia apuna käyttäen viime jouluna. Kaikki on kiinnitetty yksinkertaiseen " kuusenhavuovikoristeeseen, jonka vielä viimeistelen ja kuvaan omaksi jutukseen myöhemmin.

Joulukalenteri

Vahingosta viisastuneena totesin, että joulu ei saa tulla varkain, kuten marraskuulle meinasi käydä. Aloitin paperiaskartelut tekemällä "uuden painoksen" muutaman vuoden takaisesta joulukalenterista. Silloin tein näitä kalentereja kaksi lahjoiksi ystävilleni, mutta nyt ajattelin pitää tämän itse. Oma perhe saa siis nauttia itsetehdystä joulukalenterista, kun viime vuosina ne on aina menneet muille.

Pussit on tehty helposti ihan itse tulostuspaperista. Ensimmäisen kohdalla kun vähän taittelee ja  hahmottelee kaavan niin sen mukaan voi sitten leikata loput. Meillä taidetaan mennä kahdellatoista pussilla, joista jokainen saa kaksi numeroa.
Pussit on koristeltu kuviorei'ittimellä. Reikä mahdollistaa myös ripustuksen. Tarkoituksena on laittaa pussit roikkumaan paperinaruun pitkäksi "köynökseksi". Mieleeni juolahti kyllä, että kevyet pussit voisi kiinnittää  sisältä pikku magneeteilla seinätauluun. Voi olla että kokeilen tätäkin vaihtoehtoa. 

Kuvion lisäksi tarvittiin toki muutakin sievää. Ihastelen aina joululehtien ja mainosten tunnelmallisia kuvia Tällä kertaa uhrasin leikattavaksi 2010 joulun Glorian kodin ja 2009 joulun Toivekoti ja Puutarha -lehden. Kuvia olen käyttänyt koristeina yhdessä koristepaperien kanssa. Kuin itsestään kalenterista tulee näin kuvakalenteri joka kätkee sisäänsä sitten makean yllätyksen jokaiselle päivälle. Makeisten lisäksi on tarkoistus laittaa luukkuihin myös mietelauseita, runoja tms. aikuisten iloksi. Numerointiin haluan valmit tarrat askarteluliikkeestä, mutten ole sinne asti vielä ehtinyt.

Täysin valmiin tuotoksen esittelen myöhemmin, sitä odotellessa hmm... glögiä, kaneliässiä, kynttilöitä ja joululauluja! Ei voi joulu tulla salaa :)

Joulutervehdykset ja lahjat

Nyt uskaltaa jo laittaa joulutervehdyksistä ja lahjoista kuvat tänne blogiin, kun kaikki ovat omansa saaneet. Ei siis tule pilattua yllätystä keneltäkään. Aluksi on todettava, että sain huikean kaaoksen aikaan kellarissa ompelutöiden parissa, joten siirsin työmaani eräänä yönä keittiöön. Tästä kaaos oli tosin siivottava heti pois, kellarissa se on vielä tänäkin päivänä.
Näitä villaenkeleitä olen tehnyt jo vuosia sitten joulukorteiksi, jotka voi sujuvasti siirtää kuuseen. Tänä vuonna niitä syntyi muutama niihin osoitteisiin, joista tiesin varmasti etten ollut niihin aikaisemmin lähettänyt. Viimeksi ne tosin olivat sinisellä kultatähdin koristetulla taustalla, nyt ruskealla kultaisen kulkusen ja pitsinauhan kera.

Enkelin ohje

Enkeli on todella yksinkertainen tehdä. Tarvitset pienen palan valkoista villaa, valkoista ompelulankaa, pienen kulkusen ja pienen pätkän kultaista metallilankaa sädekehäksi. Alkutilanteessa villa on kapeana pitkulaisena levynä, kahdessa ohuessa kerroksessa. Solmi keskeltä ompelulangalla ja taita puoliskot toistensa päälle. Solmi ompelulangalla yläreunaan pyörylä pääksi. Erota selkäpuolen levy siipiä varten ja solmi etuosasta rintakehä langalla. Lisää kulkunen. Loppu villa muodostaa hameen, jonka helmaa voi ohentaa kevyesti repimällä. Kohota selkäosan irrallaan oleva villa siiviksi. Muotoile ja ohenna tarpeen mukaan. Taivuta kultalangasta pieni rengas, jolle jää varsi. Taita varren päähän koukku, ja työnnä varsi enkelin päähän. Koukku estää rengasta irtoamasta, jäädessään kiinni villan sekaan. Enkeli kestää hyvin postituksen kirjekuoressa tai sellofaaniin pakattuna.

Minulle lahjojen antaminen on tärkeää. Siksi oli ihan kamalaa, että meillä joulua viettäneet aikuiset halusivat, ettei aikuisille osteta lahjoja. Äitini kanssa keskustelimme asiasta, ja päädyimme siihen tulokseen, että ajatus on tärkein. Lahjan ei siis  tarvitse olla kallis, vaan se on osoitus siitä, että on ajatellut lahjan saajaa. Siitä sain sitten ajatuksen antaa lahjoiksi aikuisille ajatuksia. Sain itse viime jouluna lahjaksi Paolo Coelhon ajatuksia sisältävän Rohkeus -kalenterin. Leikkasin nyt vanhaksi jäävästä kalenterista ajatuksen jokaiselle aikuisvieraalle miettien, mikä sopisi juuri lahjan saajan elämään. Askartelin ajatukset kauniiksi korteiksi ja jaoin ne ääneen lukien kahvipöydässä, kun lapset jo leikkivät omilla lahjaleluillaan. Lahjojen saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä. Sehän oli tarkoituskin.

Muutamalle käsitöitä harrastavalle ystävälleni kasasin pienen tuunauspakkauksen suloiseen peltirasiaan. Oli pitsiä, nauhaa ja nappia; lankaa, neulaa ja merkkiä. Materiaaleja ostin Karnaluksin tukusta Tallinnasta. Se on ihan huikea paikka täynnä edullisia käsityötarvikkeita. Kummasti saa aikaa ja rahaa menemään joka kerta kun siellä käy.

Ystävien jouluterveydykset pakkasin ruskeasta paperista tehtyihin pusseihin, jotka koristelin ajamaan myös joulukortin virkaa. Sinne pääsivät myös virkatut sydämet, joita pitkin syksyä väsäilin. Tällaiset pikku pussit veimme myös päiväkodin hoitajille. Niissä oli joulutervehdyksinä omaväsäämät lumihiutaleheijastimet.


Heijastimia tuli tehtyä myös muunlaisia. Robotit ja pikkuhirviöt päätyivät ystäväperheiden pojille ja pieniä prinsessakruunuja annoin vastaavasti tytöille. Heijastimissa oli kaikissa hakaneulakiinnitys, vaikka olisin halunnut ne roikkuviksi. En vain keksinyt siistiä ja kestävää systeemiä roikkumismekanismien kiinnitykseen. Heijastimet on tehty ihan omasta päästä, ideoita varastettu sujuvasti eri joulumarkkonoilla nähdyistä heijastimista. Materiaaleina on askarteluhuopa, heijastinkangas, napit, nauhat ja muut pikku koristeet. Lumihiutaleet on virkattu valkohopeisesta virkkauslangasta.