12. Päivä: Piparkakku tönö maantien mutkassa

Saakohän tämän syödä?No noihin karkkeihin ainakin joku tuossa mutkassa liukastuu jos ei niitä syö pois! Vaan kukaan ei raaskinut rikkoa tätä ihanaa pientä mökkiä, joka työyhteisöjoulukalenterimme tämän päivän luukussa komeili. Katsotaan kuinka kauan maltamme ihailla sitä, ennen kuin joku tekee villin aloitteen ja nappaa palan katonkulmaa. Ehkäpä huominen, perjantai 13. päivä on "epäonnenpäivä" tällekin talolle, ja onnenpäivä herkkusuille!

11. Päivä: Makean ja suolaisen liitto

Tämänpäivänen työyhteisökalenterin luukku avasi aivan uuden ikkunan sieniruokien maailmaan. Se pakotti rikkomaan omia ennakkoluuloja, astumaan hieman ulos omalta mukavuusalueelta ja ennen kaikkea se yllätti positiivisesti!! Hillottuja suppilovahveroita suolakeksin päällä. Ei moittimista, varsin maukasta. Tähän herkkuun on olemassa ohjekin, mutta lahopää unohti sen jälleen töihin. Mielikuva siitä on kutakuinkin tämän kaltainen mutta tarkistan sen ja lisään varmasti tuon aivan oikea ohjeen, koska nämä todella olivat maukkaita. Kuulinpa, että jollekin yhdistelmä toi mieleen joulupiparin.

Makoisan herkun lisäksi mieltä lämmitti hillopurkin kannessa olevat teksti. Tällä asenteella tahdon itsekin kokata ja leipoa!

Piparkakkutalo mallia 2013

Meillähän on välillä käynyt niin, että piparkakkutaloista ei ole tullut lainkaan julkaisukelpoisia. Pohjanoteeraus oli talo, josta silloin kuusi vuotias esikoisemme totesi: Äiti, miksi kaikissa lehdissä on niin hienoja piparkakkutaloja, kun ei niitä sitten kukaan kuitenkaan osaa tehdä?" No samainen lapseni on myös saanut veljensä (vielä päiväkoti-ikäinen)  lupaamaan, ettei äidin enää tarvitse laulaa päiväkodin esityksissä kommentoimalla äidin lauluharjoituksia: "Äiti hei, ymmärrätkö että ihmiset ihan maksaa niistä esityksen lipuista?" :)  Kriittinen tapaus siis.

Kuvaa tuosta piparkakkutalosta ei kuitenkaan julkaistu, talo syötiin pikavauhtia, mutta esitys meni ihan hyvin, mikä on hyvä, koska huomenna olisi jälleen joulujuhlat juhlittavana ja suunikin joudun lavalla yleisön edessä avaamaan. Tai pitäisikö kuitenkin tässä tapauksessa sanoa, että saan, en joudu. Juhlista tulee jälleen ihanat, sen tiedän, koska meidän talossa ei muita kuin ihania juhlia olekaan, siitä lapset pitävät huolen. Aikuisten lauluista viis.

Eilen tämänvuotinen Annan sydämellisen hyvä piparkakkutalo sai kuitenkin äidin ja lasten toimesta koristeet ylleen ja kokoaminenkin onnistui tänään sulan sokerin avulla.Ihanan homssuinen kaikkineen. Kelpuuttivat ja kelpuutan.Meidän joulukuu on ollut tähän asti juuri tällainen!

Kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla kiitos!

Ostin pikkuisia vaahtokarkkeja ajatuksissani eräs piparkakkukoristeluidea, jota ajattelin kokeilla. No piparkakut on koristelematta (itseasiassa myös leipomatta) ja osa vaahtokarkeista päätyi jo piparkakkutaloon lumeksi ja osa, mmm... niin taivaallisen hyvään pakkaspäivän kaakaoon.

Resepti yksinkertainen

Kuumenna maito lähes kiehuvaksi
Lisää loraus kermaa
Lisää kaakaojauhetta maun mukaan
Lisää n. 10 pientä vaahtokarkkia

Kuumassa kaakaossa vaahtokarkit pehmenevät, jos maito on tosi kuumaa, ne vallan sulavat. Kupillinen oli ihan riittävästi, ja NIIN hyvää! Tämä maistui myös kaikkia lämpimiä juomia karttavalle kuusivuotiaalle. Nam!

Joulukuun 10. päivä: Joulupallo jokaiselle

 Tänään kalenteriluukussamme oli "Joulupallo jokaiselle". Joulupallot tuskin kenenkään kohdalla säästyivät kuuseen asti, vaan eivätköhän suklaiset koristeet kadonneet parempiin suihin kahvin kavereina. Pallot näyttivät kuitenkin tarjottimella niin mukavilta, että muistui taas mieleeni, ettei kuusi suinkaan ole ainoa paikka näille "kuusenkoristeille". Suklaisilla (tai miksi ei muunkinlaisilla) joulupalloilla voi vaikka joulupöydässä merkata kullekin jouluvieraalle oman paikan. Nimikorttiin voi liittää samalla mietelauseen. Ja kun lauseen vielä valitsee varta vasten paikan valtaajaa ajatellen, on siinä jo lahja itsessään.

Myös lasimaljakkoon kootut joulupallot ovat näyttävä pöytäkoriste, joko kaikissa joulun väreissä tai  yhtenäistä väriteemaa noudattaen. Se joulukukka ei ihan heti kuihdu ja jos osa palloista on vielä syötäviä, niin aina parempi kukan korvike. Joulukukathan periaatteessa ovat kai kaikki myrkyllisiä.

Pikkujouluissa nämä pallot voivat ajaa vaikka korvakorujen asemaa. Itseasiassa henkilöstöpalaverin aikana väsäilinkin pari tyhjäksisyötyä tinakuorta vallan korvakorumaiseen muotoon. Harmi ettei tullut niitä kuvattua. Ehkäpä palloja on huomenna vielä jäljellä, niin saisi tuokin idean ikuistettua (toiveajattelua suklaahiireltä :))

Alkuperäinen joulukalenteripöllö

Joulukalenteripöllö jäi minulta kiireessä kuvaamatta 4. päivä, mutta kas, tänään löysin sen vielä kahvihuoneesta, joten nappasin siitä kuvan. Aiemmassa postissa oli mielikuvan mukaisesti valittu samankaltainen pöllökuva, joten tässä sitä nyt voi sitten vertailla miten alkuperäinen ja muistijälki eroavat toisistaan.

Kuvan pöllö siis oli joulukalenrimme luukussa ja tästä linkistä voit kurkistaa muistijälkeeni. 

Joulukuun 9, Päivä: Poropiparit

Aivan valloittavan herttaiset poropiparit olivat työyhteisöjoulukalenterimme yhdeksännen päivän luukussa. Kalenteriluukkujahan on siis vain työpäiville, joten siitä moinen katkos päivyrissä. Itse olen niin tumpelo piparkakkujen koristelija, että ilahduin näistä yksinkertaisen suloisista ja hauskoista pikkuleivistä valtavasti. Jospa pystyisin tähän minäkin.

On ollut haastavaa saada aikaan kristyyriä, joka olisi rakenteeltaan oikeanlaista: helposti ja siististi pursotettavaa ja yhtälailla helposti kuivuvaa, jotta koristeet säilyisivät hyvinä myös tarjolleasetettaessa.  Piparitaloihin olen käyttänyt vallan kaupan antia (tunnustan ja olen pahoillani) ja silläkin on pärjätty silloin kuin ei olekaan tarkoitus saada pikkutarkan sievää vaan rouheaa jälkeä. Seuraavassa tämän vuotinen tuotos, lasten kanssa koristeltuna.

Joulukuun 5.päivä: Enkelten kakku

Tänään olin paikalla kamerani kanssa. Viidennen päivän luukussa luki Enkelten kakku, ihanilla siivillä. Hetkeksi hämmennyin... kakku? Katselin ympärilleni ja huomasin kahvipöydässä tyhjän kakkulautasen ja kakkulapion. No Enkelten kakku oli tehnyt hyvin kauppansa. Kyllä se vaan niin on, ettei  kahdenkymmenen kuuden naisen ja yhden miehen työyhteisössä yksi kakku tahdo riittää kaikille. Lautasta siinä ihmetellessäni talon keittiöhenkilökunta ystävällisesti tiesi etsiä kakun reseptin kansiostaan. Sain sen siis omaa kokeilua varten. Tässä se olisi:

Enkelten kakku

Pohja
2pkt kaurakekseja murustettuina (a165g)
140 g voita

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sakeaa kinuskikastiketta
1rkl vaniljasokeria
2 1/2 dl Flora Vispiä

3 dl punaisia marjoja (puolukka, karpalo, vadelma tai herukka)
4-5 liivatelehteä
1rkl sitruuna tai limettimehua

Koristeluun:
1/2 dl sakeaa kinuskikastiketta
n. 2dl tomusokerilla huurrettuja jäisiä marjoja

1. vuoraa haluamasi mallinen kakkuvuoka (n.2l) tuorekelmulla
2. murenna kaurakeksit tehosekoittimessa. Lisää voisula.
3.Painele keksimuruseos kakkuvuoan pohjalle ja reunoille.
4. Liota liivatelehtia 5-10 min. kylmässä vedessä.
5. Sekoita kinuskikastike notkistetun tuorejuuston sekaan. Mausta vaniljalla.
6. Vaahdota Flora Vispi
7. Puristele pehmenneet liivatelehdet vedestä ja liota ne kuumennettuun mehuun. Lisää liivateseos ja vispivaahto tuorejuuston joukkoon. Lisää lopuksi marjat.
8. Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4h. Mieluiten seuraavaan päivään.
9.Kumoa kakku tarjoiluvadille ja poista kelmu. Koristele kinuskikastikkeella ja marjoilla.

Miten olinkin niin varma ohjetta lukiessani että siinä on virhe. Meinasin jo korjata että käytä irtopohjavuokaa mutta ilmeisesti kakku todella tehdään siten, että keksimuru jää kuorrutukseksi ja täyte sen sisään. Suurinpiirtein samoista aineksista olen tehnyt juustokakkuja. Käyttänyt piparkakkuja pohjaan ja Vispin sijaan oikeaa kermaan. Täytyy kuitenkin seuraavalla kerralla testata näin "väärin päin" rakennettu Enkelten kakku. Voisin kuvitella sen olevan taivaallista.

Joulukuun 4. Päivä: Pikkuinen pöllö

Ei kyllä mene niinkuin Strömssössä nämä työyhteisöjoulukalenterin päivitykset. Kaiken kiireen keskellä en ehtinyt kuvata lainkaan neljännen päivän pientä suloista pöllörintarossia, joka kalenterinluukussamme oli. Minulle jäi kuitenkin mielikuva tuosta pienestä siivekkäästä, joten sen turvin lähdin metsästämään kuvaa muualta. No nämä kaverit nyt eivät ole korumuodossa, mutta saadaanpa tähän jännä ihmiskoe kun verrataan tätä mielikuvaa sen alkuperäiseen synnyttäjään.

Haasteena tässä on se, että meidän kalenterimme on anonyymi. En siis tiedä, kuka pöllöluukun oli tehnyt. Taidanpa siis laittaa kahvihuoneen pöydälle pienen pyynnön, jotta pöllön omistaja toisi kaverin vielä näytille...

Joulukuun 3. päivä: Lasten jouluevankeliumi

Työyhteisöjoulukalenterin kolmannen päivän luukusta paljastui Lasten jouluevankeliumi. Se kuuluin näin:

"Joosef ja Maria asuu Nesefiassa... Nartesiassa... pienessä kylässä. Ne lähti Beetlehemiin koska se ihme tyyppi, se keisari käski niitten mennä Beetlehemiin. Niitten piti vuokrata niitä veroja. Pari lintua tuli niitten mukana. Ne oli köyhiä ja majatalot oli täynnä. Jeesus syntyi Beetlehemissä siksi, koska oli talvi ja oli jo niin lähellä joulua.
Taivaalle tuli tähti. Paimenet oli laitumella. Ne paimensi lampaita. Taivaalle tuli valo ja enkeli sanoi: "Älkää pelätkö vaan kuunnelkaa! Pitää mennä Beetlehemiin katsomaan Jeesusta, joka on syntyny." Paimet meni ja kumarsi lapselle, kun se oli niin hieno. Tietäjätkin tuli, se tähti ohjas niitä. Ne anto sille lapselle lahjoja: kultaa, hopeaa, kristalleja ja rubiineja ja toisen aarrearkun.

Jeesus tuli maahan, että me voitais elää kunnolla, ettei satuta ketään. Jeesus suojelee koko maailmaa."

Ihanasti hymyilyttää. Usein olemmekin aikuisten kesken miettineet, mitä lapsille oikeasti jää mieleen tarinasta, joka on täynnä vierasperäisiä nimiä ja tapoja, jotka eivät enää meidän aikaamme kuulu.  Ihanan loppulauseen ovat lapset tähän tavoittaneet.

Lasten jouluevankeliumin yläreunassa oli pieni jouluenkeli; metallilangasta ja helmistä taiteiltu. Oli yksinkertainen, kaunis ja näytti helpolta toteuttaa itsekin. Mukavasti myös mukaeltavissa omanlaisekseen suojelusenkeliksi, kulkemaan meille tärkeiden, vaikkapa niiden lapsosten matkassa niin jouluna kuin muulloinkin.

Joulukuun 2. päivä : Jouluisat Fudget

Työyhteisöjoulukalenterin ensimmäinen virallinen luukku avautui tänään. Maanantaina. Päivänä jolloin oikein mikään ei tuntunut menevän omalta osaltani kuten olin ajatellut. Mutta voi tuota luukkua!!! Siihen ei maanantai vaikuttanut! Aivan mahtavan herkullisia Jouluisia Fudgeja oli työkaverini tehnyt. Kahta sorttia. Toisesta veikkaisin, että siinä oli karpaloa ja valkosuklaata. Toinen oli varmaankin perinteisempi kermakola. Mmmm! Aivan täydellisiä molemmat! Ja jos lupaatte jättää kertomatta eteenpäin, voin tunnustaa, että söin useammankin palan. Perinteisesti kuitenkin ottamalla ensin korrektisti vain puolikkaan, ja vähän myöhemmin tuon toisen puolen.. ja vähän myöhemmin... jne. On muuten tehokasta itsensä pettämistä. Ihan vaan puolikkaan otin...

Palasi kuitenkin kummasti mieleen nuo pienet Fudge -tehtaat,  joita olen aina joulunaikana keittiössäni pyörittänyt. Varsin vaihtelevin lopputuloksin. Ja tottakai, jäin vieläkin vaille tuota täydellisen fudgen ohjetta.
Kuten tähän maanantaihin niin hyvin sopii, ei minulla ollut mukana edes kameraa, jolla olisin kuvan kätevästi tähän saanut. Nyt se vaatii vielä hieman kikkailuja. Aikeenani on myös vielä metsästää nuo salaiset reseptit, jolla herkut oli tehty ja lisätä nekin tänne. Mutta kuten joulun alusaikaan yleensä, kuuluu tähänkin kalenteriluukkuun siis vielä vähän lisää jännitystä ja odotusta... Eli kuvia ja reseptejä odotellessa: Hyvää yötä!

Ps. Olen tehnyt lähestulkoon kaikki jouluostokset. Missä? Verkkokaupoissa! Nyt se on myönnettävä, että kaikki ei ole jouluvalmisteluissani perinteisesti kohdallaan :)

Joulukuun 1. päivä : Pikkujouluherkkuja

Pikkujouluherkkuja voi toki alkaa tarjoilemaan jo lokakuussa, ja sitten pikkujouluaikaan vierailla vain muiden herkkupöydissä. Piparkakkutangot, luumu-omena-glögihillo valkohomejuuston kera ja luumu-aura-timjami -pizza ilahduttivat ystäviäni extempore saunaillassa jo hyvissä ajoin syksyllä. Tunnelma oli jouluisa ja täynnä ystävyyden iloa, joten tarjoilut olivat sinänsä sivuseikka, mutta silti niin hyviä. Ja illan kruununa Berliinin tuliaisina saamamme konvehtirasia, joka tuli tyhjennettyä lähes viimeistä suupalaa myöten.

Luumu-aura -pizzoja tein jo viime joulun alla ja niistä löytyy blogi postaus tästä.  Nyt en jaksanut väkertää pikkupizzoja, joten tein yhden ison, joka katosi parempiin suihin alta aikayksikön.

Glögillä maustettua luumu-omena-hilloa keitin pienen annoksen annostellen hillosokeria pakkauksen reseptin mukaan ja lisäten hedelmien joukkoon nesteeksi pienen tilkan glögitiivistettä. Hillo oli oiva herkku valkohomejuuston ja keksien kanssa. Vähän kuin viikunahillon korvikkeena.

Saunajuomaksi tarjoilin jäisillä puolukoilla maustettua ja koristettua raikasta vettä. Ei turhia lisäaineita, ei hiilihappoja eikä liiemmälti sokeria. Ajoi asiansa janojuomana hyvin.

Näitä saunailtoja saisi olla useammin. Parasta joulnajassakin on se, että rauhoitutaan viettämään aikaa läheisten kanssa ja annetaan arvo ystävyydelle. Ehkäpä tämä ajatus saa kantaa tänä jouluna ja voin muistutella itseäni asioiden tärkeysjärjestyksestä kaiken hääräämisen keskellä.

Tänään, ensimmäisenä adventtina aion nauttia vielä Viipurin lauluveikkojen Adventtikonsertista Johanneksen kirkossa. Siitä on hyvä aloittaa adventinaika ja todellinen joulunodotus.

Oi ihana joulukuu... se on täällä taas!

Blogin hiljaiselosta huolimatta on jouluvalmistelut aloitettu hyvissä ajoin. Moni juttu on jopa valmiimpaa kuin aiemmin tähän aikaan syksystä. Eikä vielä ole tarvinnut stressata. Tätä kirjoitellessa keittelen pikkujoulupuuroa perheelle lounaaksi. Se palaa aina pohjaan, ihan sama mitä teen, joten en stressaa siitäkään. Lopulta se maistuu kuitenkin oikein hyvälle.

Jopa joululintu on saanut väriä höyheniinsä.

Valkoista joulua on meillä tänä jouluna ilmeisen turha odottaa. Muutenkin olen jotenkin vinksahtanut tämän vuotisissa jouluvalmisteluissa. Ruokailutilan ja olohuoneen ikkunassa puuttuvaa lunta paikkaavat Star Wars lumihiutaleet, joiden leikkaamisohjeet löytyivät rakkaan ystävän vinkkaamina täältä. Ne on oikeesti niin hienoja, että pakkohan ne oli saada paraatipaikalle, äidin ja poikien iloksi. Aika hauskaa on, että ensikatsomalta ne näyttävät ihan tavallisilta lumihiutaleilta.

Aiemmista vuosista poiketen koristeet ovat kokovalkoisen sijaan pinkkejä, violetteja, vihreitä, sinisiä. Samoin joulun sohvatyynyt. Jouluaattokin tullee kuulostamaan jossainmäärin uudeltavuodelta, mutta sehän on vain mukavaa.
Jotain taitaa allekirjoittaneen päässä olla vinksallaan, mutta väliäkö tuolla. ;) Piristävää välillä muokata perinteitä. Olen ideoinut työpaikalleni joulukalenterin, ja sen tuotokset olen luvannut laittaa tänne, päivittäin. Iloinen ja värikäs joulunodotus alkakoon siis.

Joulumaan pop-up kahvila

Vanhoihin kuppeihin valettuja kynttilöi

Kaiken kahvilatohinan, töiden ja arjen rumban keskellä ei oikein ole jäänyt tähän blogikirjoitteluun aikaa. Ennen kahvilaa oli vielä hoidettavana työpaikan pikkujoulut, joita olin järjestämässä ja kun ne saatiin alta pois,  sai viime lauantain pyhittää lopuille kahvilavalmisteluille, jotta sunnuntaina oli kaikki valmiina klo 10 kun ovet avattiin. Ensimmäinen tunti oli hiljainen, mutta yhdestätoista asti aina ilta puoli seitsemään oli kahvilassa vieraita, jopa enemmän, kuin uskalsimme odottaa!  Meillä oli siis tarjolla kondiittoriystäväni leipomia kakkuja, Marillan blogissa julkaistuilla resepteillä leivottuja herkkuja ja tietenkin itse maustettua glögiä. Asiakkaat pääsivät askartelemaan itse ja heillä oli mahdollisuus ostaa valmiita koristeita ja pikkulahjoja itselle tai pukinkonttiin. Tämä posti saa nyt toimia samalla pienenä kuvagalleriana ja toivottavasti pääsen pian jakamaan loputkin kuvat.

Virkatuissa koreissa käsintehtyjä saippuoita tuoksuina kahvi,
laventeli ja salmiakki.

Herrasväen pikkuleipiä

 Käsintehtyjä saippuoita saimme myyntiin tuttavaltani, joka oli ommellut myös huikeita tonttuja ja possuja. Ne voi bongata kuvasta, jossa näkyy koko lipasto ja hyllykkö. Hänen toteuttamanaan pääsin näkemään nyt tuon oikean joulupossun hengen, johon viime jouluna viittasin tässä joulukuun kahdeksannen päivän postissani. Siivet selässä ja sädekehä vilkkuen possunhenki viilettää menemään ja koska sunnuntaina jäi myymättä possu, on minun ehkä pakko lunastaa se itselleni.


Koristeiden lisäksi meillä oli myynnissä myös pientä hyvää: herrasväen pikkuleipiä ja marenkeja. Pikkuleivät olivat ystäväni äidin leipomia ja marenkeja oli ystäväni taiteillut lastensa kanssa.

Alin kuva on huonosti rajattu, enkä kuvana ole siihen lainkaan tyytyväinen, mutta minulla on nyt ollut niin paljon ongelmia näiden kuvien siirtämisen kanssa, että olen oikein kiitollinen näistä, jotka nappasin kälyni kameralla ja jotka hän minulle lähetti!!! Kuvassa Joulumaan myyntihylly, jolla oli niin paljon ihania joulujuttuja juuri Marillan makuun!

Hyllyn täydeltä joulua!

Huomenna aamulla anivarhain suuntaan kohti Berliiniä ja sen kymmeniä joulumarkkinoita!!! En malta odottaa. Jospa siitä alkaisi jouluun rauhoittuminen ja pääsisin oikein ajan kanssa takaisin tämän blogin päivityksen pariin! Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

Paperitähtiä tuutin täydeltä

Kuvassa omat ensimmäiset tähteni

Sain viime jouluna kauniin paperitähden ystävältäni lahjaksi. Se on tehty tummasta tapetista ja sopii meidän olohuoneeseen kuin nenä päähän. Viime viikolla opin tekemään tuon tähden itsekin ja nyt tuntuu, että niitä on kaikki lehdet, blogit ja joulukirjat pullollaan. Ja ennen viime joulua, en ollut koskaan nähnyt / tehnyt moista tähteä!
 No yhtä kanssa, tähti on kaunis ja helppo tehdä ja  "ylitarjonnasta" huolimatta aiomme Joulumaassa opettaa tähden teon myös kahvilavieraille. Materiaaleiksi sopii monenlaiset peperit ja vanhat tapettirullien loput, joten tähden saa helposti sisustuksenn sopivaksi. Materiaali myös määrittää, onko tähti perinteinen vai moderni: malli taipuu moneksi. Kokoa voi vaihdella ja täyttää vaikka jokaisen huoneen joulutähden valolla.
Tänään kolusimme Fidan kirpputoria, kun siellä on -50% päivät ja seitsemällä eurolla tarttui mukaan kassillinen tavaraa. Pääasiassa kahvikuppeja, joihin on tarkoitus valaa kynttilöitä, mutta myös muikea pitkäkaulainen puulintu, vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä ja materiaaleja joulukukka-asetelmiin.
Ja taas sormet syyhyää, että pääseen työn touhuun. Sitä ennen on kuitenkin luvassa mukavia työtunteja erään pikkuneidin syntymäpäiväjuhlilla, jonne minut on kampaajana kutsuttu loihtimaan vieraille ihania kampauksia. Taitavat tunnit hujahtaa huomaamatta iltaan...

Ja vielä... ohje tähtösiin löytyy tästä.

Paperiaskartelua

Olen varsin hurahtanut näihin paperiaskarteluihin. Pientä näpertelyä, vaikea epäonnistua ja lopputulos niin sievä. Nämä pienet rasiat saavat sisäänsä makeisia tai pikkulahjoja, ja päätyvät koristamaan kuusenoksia. Niissä voisi tosin ojentaa pienen lahjan tai jos oikein näppäräksi tahtoisi ryhtyä, voisi niistä koota kokonaisen joulukalenterin. Kaksitoista rasiaa, kaksi numeroa kuhunkin ja sitten vain täytyisi muistaa laittaa puolivälissä kuuta uudet yllätykset avaajille.

Isoissa laatikoissa on  käytetty tavallista tulostuspaperia, ja somistuksessa vanhan kirjan sivuja. Kirjan sivut taittuivat kuitenkin mielestäni sympaattisemmiksi laatikoiksi ja puoliväliin taiteltu joulutähti on näyttävä koriste. Vastaavissa rasioissa myytiin ala-asteeni luokan joulumyyjäisissä piparminttumakeisia. Me lapset taiteilimme rasiat ja luokkatoverini äiti tähdet. Rasian osaan vielä ulkomuistista ja löytyy sen ohje myös täältä, mutta tähden joudun melkeinpä joka joulu muistelemaan uudelleen. Tähtösen ohjeeseen lisäsi ystävällinen lukijani juuri tänään linkin ja se löytyy nyt tästä.

Lintuparvi

Niinhän siinä kävi, kuten ennustinkin, että työnteko haittaa harrastustoimintaa, enkä pitkään aikaan ole ehtinyt niin pitkälle, että olisin saanut postattua jotain tänne asti. No mutta onneksi sentään olen entinyt näperrellä jotain, koska Joulumaan kahvilapäivä lähestyy ja toivottavaa olisi, että silloin saisin monenmoista myyntiin.  No mutta töitäkin on tehtävä.
Tänä aamuna työpaikelle mennessäni minua vastaan lenteli sisällä lintu. Pieni talitiainen. Kävin aulapalveluun ilmoittamassa asiasta, ja se on kuulemma ihan tavallista tähän aikaan vuodesta. Linnut tulevat sisään ilmanvaihtokanavista, lämmittelemään ja katoavat aikanaan...
Tämän tapauksen myötä tähänkin tähänkin postiin pääsivät pikkulinnut... Vanhoja käsityökerholehtiä selaillessa osui silmään lintusen kaava ja sillä kaavalla olen onnistunut ystävän avustuksella tekemään parven keskenään erilaisia lintusia. Täyttöaukkojen sulkeminen on haastavaa käsin ommellen ja siksi vatsanalue on jokaisella yksilöllinen. Iloisissa väreissään ne ovat kuitenkin niin herttaisia, että annetaan olla vaan, erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan...

Viiniä ja "pientä iltapalaa"

Luumu-Aura-pizzat

Miten tässä on käynyt niin, että blogista on tullut varsin ruokakeskeinen.  Nyt on vaan ollut sellainen jakso, että on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta. Firman viini-iltaa varten olin kerännyt ruokaideoita pitkin tätä jatkuvaa sairaslomaa vanhoista lehdistä, useinmiten joululehdistä. Osa ruoista oli taas äidin-koe-keittiö -meiningillä toteutettuja mutta kaikki onnistui taas ihanasti. Isona apuna oli tällä kertaa mieheni sisko puoliskoineen, jotka ohjeillani toteuttivat suurimman osan ruoista.

Talo ja Koti lehdessä  1/2012 oli ohje Minipizzoihin, joiden täytteet hieman poikkeavat perinteisistä.  Pizzapohjan päälle on sipaistu marcarpone -juustoa, lisätty muutama tuoreen luumun viipale ja paistamisen jälkeen aurajuustoa. Lisäsimme vielä tuoretta timjamia. Nämä olivat yllätykseksemme todella hyviä! Teimme myös toisenlaisia mini-pizzoja: paahdetuilla kirsikkatomaateilla, mozzarellalla, pestolla ja paistamisen jälkeen lisätyllä tuoreella rucolalla kuorrutettuja.

Lohileipäset

Jonkinlaiset lohileivät kuuluvat meillä usein joulupöytään. Näihin illanistujaisiin lohileivät saivat kuorrutteekseen kylmäsavulohesta-tuorejuustosta ja smetanasta tehdyn moussen. Ja hieman tuoretta ruohosipulia koristeeksi. Leiviksi valittiin Saaristolaisnapit, vähän makeat ruisleivät. Moussen voisi myös kääräistä rieskan sisään ja leikata kiekoiksi. Nämä voileipätäytteet ovat helppoja ja nopeita herkkuja.

Toki juhlissa pitää olla myös makeita herkkuja. Tiramisu-juustokakku syntyi omalla reseptillä, samoin kuin Mokka-suklaa vadelma-minileivokset. Niistä omat postinsa edellä, joten jatka toki lukemista.

Tiramisu -juustokakku (2kpl)

Tiramisu -juustokakku (2 kpl)

Tiramisujuustokakku

Pohja
3 pkt pkt suklaakeksejä muruina
n. 50gr voita

Sekoitetaan ja painellaan leivinpaperilla vuorattujen irtopohjavuokien pohjalle.

Täyte 1.
1 tlk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vaahdotettuna
1 pkt maustamatonta tuorejuustoa
5 liivatelehteä

Täyte 2.
3,3 dl kermaa vaahdotettuna
2 prk tiramisun makuista rahkaa
5 liivatelehteä

Valmista täytteet erillisissä astioissa. Vaahdota kerma ja vaniljakastike. Lisää vaniljavaahtoon tuorejuusto ja kermaan rahka.  Laita liivatelehdet likoamaan viiden erissä lautaselliseen kylmää vettä n. 5 minuutiksi. Purista liika vesi pois ja sulata kattilassa pieneen tilkkaan vettä. Kaada ensin vaniljajuustotäyte puoliksi keksipohjien päälle ja sitten tiramisukerma vaniljatäytteen päälle. Pyöräytä lusikalla kevyesti "sekaisin" ja laita kylmään jähmettymään. Anna jähmettyä muutama tunti tai yön yli.

Kuorrute
3,3 dl kermaa vaahdotettuna
tummaa kaakaojauhetta siivilän läpi siroteltuna
4 palaa raastettua valkosuklaata

Vaahdota kerma. Pursota kakkujen päälle ja sirottele tummaa kaakaota. Raasta lopuksi valkosuklaata kruunaamaan kakku.

Mokka-Suklaa-Vadelma -leivokset - melkein petit fours

Mokka- vadelma-petit fours

 Ja sitten nämä pikku unelmat, melkein petit fours -kokoiset leivokset, tai no ei ihan päästä siihen kolmen sentin halkaisijaan, mutta 4,5 :een juuri ja juuri.

Minileivokset omalla ohjeella

Leivoksissa on tumma ja vaalea kääretorttupohja.

Vaalea pohja (perusohje)
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe. Sekoita jauhot muna-sokerivaahtoon varovasti. Paista leivinpaperin päällä uunipellillä 225asteessa n. 5-6 min. Sokeroi leivinpaperi ja kumoa vielä lämmin torttupohja paperille. Irroita paistossa käytettty leivin paperi.


Tumma kakkupohja:
Korvaa 1/2 dl vehnäjauhoja tummalla kaakaolla. Valmista muutoin samoin.


Suklaa-mokka -täyte
3,3 dl vispikermaa
1/2 levyä tummaa suklaata
1prk maustamatonta tuorejuustoa
3 liivatelehteä
sokeria maistellen maun mukaan
mokkahippuströsseleitä

Sulata suklaa varovasti mikrossa. Vaahdota kerma lisäten vaahdotuksen lomassa sulaa suklaata ohuena nauhana kunnes vaahto on jähmeää. Lisää vaahtoon tuorejuusto. Lisää muutama ruokalusikallinen mokkahippuja. Maistele ja lisää sokeria makusi mukaan. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä n. 5 min. Sulata tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää vaahtoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Kaada täyte jäähtyneen torttupohjan päälle ja laita kylmään hetkeksi. Kun täyte on vähän jähmettynyt nosta päälle toinen torttupohja. Laita kylmään jähmettymään vielä hetkeksi.

Kuorrute
kermavaahtoa
1 pkt kaulittavaa sokerimassaa
sulaa suklaata
tuoreita vadelmia / pakastettuja puutarhavadelmia

Levitä tortun päälle kevyesti kermavaahtoa tasaiseksi kerrokseksi. Kauli sokemassa isoksi ohueksi levyksi ja nosta tortun päälle. Leikkaa pieniksi suorakaiteiksi terävällä veitsellä. Nosta jokaisen leivoksen päälle yksi vadelma. Sulata suklaa varovasti mikrossa. Laita pakastepussiin ja leikkaa pohjan nurkkaan pieni reikä. Pursota raidoiksi jokaisen leivoksen päälle.