Kyytiä keittiöpyyhkeille osa 2

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin IKEAn kuvaston aikaansaamasta mielihalusta päästä hypeltelemään joulu-uutuuksia. Kuvastossa oli myös Marimekon kangaspäällysteisiä helmiä muistuttavia koristenauhoja/-köynöksiä, jotka saivat taas askartelijan sormet syyhyämään. Viime jouluna tein kankaisen pehmokranssin keittiöpyyhkeestä ja keittiöpyyhekankaat päätyivättä tämänkin koristuksen materiaaleiksi. Jostain syystä perinteiset keittiöpyyhkeet kiehtovat minua, nimenomaan ihan askartelu- tai ompelutarkoituksiin käytettyinä ja ihanaa on se, että vaikka meillä ei olekaan varastossa oikeasti vanhoja pyyhkeitä, joita voisi kierrättää, näitä uusvanhoja tai perinteisen romanttisia saa kaupasta aina. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan, nämä kyseiset kankaat, joita näihin käytin, ovat kyllä pöytäliina ja valmisverhot, jotka olen ostanut Tarjoustalon poistokorista muutamilla euroilla, koska ne näyttivät keittiöpyyhkeiltä.)


Joka tapauksessa ompelin pitkän, n. 5cm leveän putken kankaasta, ja täytin sen askarteluvanupalloilla. Ompelulangan ja neulan kanssa kuroin sen näyttämään helminauhalta. Sitten vain kiepsautettiin renkaiksi ja lisättiin pari pientä peltitaloa, ja taasen voisi koristaa pari ovea näillä "ovikelloilla". Talo itsessään on nimittäin pieni kello, lehmänkellon tyylinen.

Tuo vihreä helminauha on niin pitkä, että se voisi toimia valkoisen huivin kanssa kaulaan kiepautettuna vaikka asusteena. Nämä vanulla täytetyt ovat siitä mukavia, että ne painavat vain murto-osan siitä, mitä puuhelmien ympärille tehdyt lajitoverinsa, mikä sekin helpottaisi tuota asusteeksi soveltamista.

Fiilistelyä joulumaassa

Kävin pyörimässä tuolla Joulumaassa (lue: meidän talon kellarissa) kameran kanssa ja nappasin pari fiiliskuvaa. Kaivoin laatikoita ja kaappeja ja löysin paljon viime vuotisia joulukäsitöitä ja koristeita; itsetehtyjä ja ostettuja. Oi minä niin haaveilen, että minulla joskus olisi pieni puoti, jossa niitä voisi vaikka myydä. Puoti, jossa tuoksuisi joululta vuoden ympäri. Jossa voisi tarjoilla asiakkaille ihania herkkuja; syötäviä tai sitten muuten vaan herkullisia tavaroita. Olisi kahvila ja myynnissä sisustustuotteita, käsitöitä ja käsityötarvikkeita, ja ilmaiseksi tarjolla ideoita. Olisi tila jossa voisi järjestää kädentaitokursseja, neulekahviloita tai vaikka runoiltoja. Oi, ihania haaveita... Ehkäpä niitä pääsee joskus toteuttamaan. Siihen asti voi haaveilla ja fiilistellä joulumaassa ja täällä blogissa, ja ilahduttaa ystäviä käsityölahjoilla.

(Ylijäämät kelpaavat aina päiväkodin myyjäisiin
vaikka arpajaispalkinnoiksi)

Tai ehkäpä voisi perustaa aluksi
vaikka verkkokaupan...

Ps. Näin hymiöiden valtakaudella meinaan koko ajan kirjoittaa hymiöitä lauseideni perään. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Pysykää tekstiviesteissä ja facebookissa, hyvät hymiöt!

Hunaja-piparkakut

Äidin-koe-keittiö iski jälleen. Minulle on ollut iso oivallus se, että leipomisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Voi vähän tuunailla reseptejä oman maun mukaisiksi, tai lisätä tavanomaiseen taikinaan jonkin yllättävän mausteen. Jos menee pieleen, niin tehdään uusi. Tietenkään tätä ei kannata tehdä viimetipassa, juuri ennen vieraiden saapumista, vaan silloin kun on aikaa. Niin... siis ihan hyvin onnistuivat piparkakut eilen valmistamastani taikinasta. Intiaanisokeri käyttäytyi vähän jännästi. Siinä osa kiteistä on aika suuria, joten ne jäivät taikinaan rakeina, jotka sitten uunissa sulivat. Näitä oli ehkä kaksi, joten ei mahdottomasti. Mutta ehkä normi sokeri olisi toiminut paremmin. Hunaja sen sijaan korvasi siirapin mainiosti.

Hunaja-piparkakut ( Kinuskikissalta tuunattu taikina)

100 g huoneenlämpöistä margariinia
reilu dl sokeria
reilu dl siirappia
1 muna
5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaan


Paista 5 min /200 astetta.

Sekoita huoneenlämpöiseen margariiniin sokeri ja kiehuvaksi kuumennettu hunaja. Kun seos on tasaista, lisää joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne pikkuhiljaa sekoittaen, lopulta käsin vaivaten seokseen, kunnes taikinasta on muodostunut kiinteä pallo. Peitä elmukelmulla ja anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli vehnäjauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi, leikkaa piparimuoteilla haluamasi mallisia piparkakkuja, paista ja anna jäähtyä. Koristele jäähtyneet piparkakut.

Koristelu

100gr (tai menekin mukaan) valkosuklaata
Strösseleitä

Sulata varovasti lyhyen aikaa kerrallaan valkosuklaa mikrossa. Laita pakastepussiin ja leikkaa pussin nurkkaan pieni reikä pursottamista varten. Pursota rennolla otteella koristeita piparkakkujen päälle, viimeistele strösseleillä ja laita jääkaappiin jähmettymään. Tarjoa heti, tai säilytä viileässä.

Olen ihmetellyt, miksi piparkakut koristellaan perinteisesti sokerilla, kun suklaa/valkosuklaa maistuu paremmalta ja valkosuklaankin saa halutessaan värjättyä. Tosin suklaapiparit vaativat viileäsäilytyksen, jolloin ne saattavat kostua, mutta kuorruttaminen on niin nopeaa, että koristella voi juuri sen verran kun haluaa laittaa tarjolle. Meillä ainakin häviävät nopeasti parempiin suihin.

Piparkakuilla herkuttelemaan kanssani tuli rakas ystävä. Olipa piristävä päivä sairaslomalaiselle. Aamupäivällä vointinikin oli niin  hyvä, ettei piparien leivonta ja lounaan kattaminen ollut mikään ongelma. Sain ihania "Parane pian" -kukkia ja ennen kaikkea ihanaa seuraa. Tulipa  surffailtua nettikauppoja ja vaihdettua kummipojan kuulumiset. Samanikäisten poikasarjojen tohellukset saavat aina äitien suut hymyyn, kun päästään jakamaan juttuja puolin ja toisin. Kiitollinen saa olla vertaistuesta, jota ystäviltä saa. Huomennakin saan seuraa iltapäivästä, mutta nyt en taida leipoa mitään. Seurasta aion nauttia kuitenkin yhtä lailla.

Joulua äkkisuurina annoksina

Fiilistelyä IKEAn kuvastosta

Kun alkuun pääsee, tulee joulua yht´äkkiä varsin suurina annoksina. Aloitetaan postista. Lasku Kotivinkin Joululehdistä. Nyt maksettu, miksi lehdet tulevat vasta kuukauden päästä?! Postissa oli myös IKEAn joulukuvasto. Ja minä olen sairaslomalla enkä pääse hypeltelemään ihania uusia joulujuttuja. Ne ihanimmat on loppuunmyyty ennen kuin mä ehdin sinne asti. Oli siinä onneksi paljon sellaista, jota voi soveltaa ihan vaan kaivamalla omista kaapeista esille talven ihanuuksia. Yksi karkkikulho on ehkä kuitenkin saatava kokoelman jatkeeksi. Lähetin kuvan miehen matkaan, kun on menossa kokoukseen tavaratalon kulmalle. Moottoripyörällä. Saa nähdä saanko tuon ihanuuden jo ehkä tänään. Mutta se siitä postista.
Vanhempani olivat viikonlopulla käymässä Mäntuharjun mökillämme. Siellä hakataan metsää joka kesä, joten taas sain tuliaisina kaksi muovikassillista kuusenhavuja. Osassa on ihania käpyjä. Mitähän niistä lähtisi tekemään? Ajattelin havupalloja, koska niistä minulla on tähän asti vain tukalia kokemuksia, kun pallot ovat aina olleet herkkiä hajoamaan. Nyt sain uuden vinkin niiden valmistukseen. Elmu-kelmu. Täytynee testata, mutta ensin pitäisi päästä kukkatalolle hakemaan oasis-sientä. Voi että mä inhoan liikuntarajoitettta!
Ja ennen kuin alkaa enempää kiukuttaa kannattaa vaihtaa kokonaan aihetta. Leipomiseen. Vaikkei siis jaloillaan jaksa olla kuin hetken, niin toki sitä jotain täytyy leipoa. Viime joulun alla taisin olla aika lailla samassa tilanteessa. Silloin syntyivät Piparkakkutangot ja kas kas, nyt valmistui piparkakkutaikina jääkaappiin tekeytymään ja odottamaan huomista. Äidin-koe-keittiön omalla, sovelletulla reseptillä. Ei ollut siirappia, laitettiin hunajaa. Ei ollut kidesokeria tarpeeksi, laitettiin vähän intiaanisokeria jatkoksi. Lisättiin vaniljasokeria, kardemummaa. Taikina ainakin maistui hyvältä. Jos onnistuvat, jaan koko reseptin kuvineen. Toivotaan että huominen vointi sallii leipomisen. Niin että näin suurina annoksina

Vadelma-suklaa

Viittasin tuossa aiemmin isäni merkkipäivään, jota saimme juhlia isolla porukalla meillä kotona. Juhliin liittyen on pakko jakaa kuva kakusta, joka oli mielestäni poikkeuksellisen onnistunut. Idean varastin ystäväni häistä, joita juhlittiin myös elokuussa. Mieleeni jäi kuva hääkakusta, jota sitten lähdin isän juhlia varten toteuttamaan. Täytyy siis antaa kiitosta visuaaliselle morsiammelle, joka alkuperäisen kakun ideoi.

Kakussa on yhdistetty tummaa ja vaaleaa kakkupohjaa ja täytteenä on vadelma-valkosuklaamousse. Tähän asti mennee omaan piikkiin ja koristeluissa sitten ovat nuo varastetut ideat. Kuorrutteena suklaamoussea ja kermavaahtoa sekoitettuna ja päällä tuoreita vadelmia kiilteellä. Kolmiuloitteisuutta luovat kuviot olen tehnyt sulattamalla tummaa suklaata, pursottamalla kuviot leivinpaperille ja sitten jäähdyttämällä. Tein ne etukäteen, koska kakkuja tehtiin sarjatuotannolla useita, ja säilytin pakastimessa; hyvin säilyivät. Kakku oli kaunis ja maistui hyvälle. Isäni tosin olisi hieman kaivannut perinteistä kermakakkua, perinteiden mies kun on, mutta maistui tämä hänellekin ja leipuri sai paljon kiitosta osakseen.

Aikaa ajatella

Olen sairaslomalla. Ikävää sinänsä. Olo on operoitu, sellainen ettei ole oikein hyvä olla mitenkään. No mutta nyt on aikaa ajatella, ideoida, suunnitella ja näperelläkin jotain, mitä nyt sohvalla makoillen pystyy.
Jo aikaisemmin syksyllä vaihdoin sisustukseen värejä. Isäni 60v. juhlia oli vietetty kotonamme ja niiden kattaukseen sopi vaalea roosa. Niinpä hankittiin roosat kynttilät. Juhlien jälkeen halusin kuitenkin takaisin valkoiset pöytäkynttiläni, mutten raaskinut heittää pois vain puoliksi palanutta pöytäkynttilää. Aiemmin nämä sisäkäytöstä hyllytetyt yksilöt ovat loimottaneet pimeän tullen ulkolyhdyissä, mutta nyt ajattelin kokeilla kynttilän sulattamista ja uudelleen valamista.
 Kun taloamme aikanaa rakennettiin työmiehet jättivät jälkeensä valkoisen kahvikupin. Toinen yksinäinen kuppi "käveli" vastaan viime joulun alla Tukholman satamassa, pölyisenä ja likaisena, kaivaten kiiltävän valkoista olomuotoaan. Poimin raukan talteen ja nyt nämä kaksi kaunokaista saisivat toimia kuppikynttilöiden emäntinä.
Olen aikaisemminkin kai todennut että olen "nyt, heti, tänään valmista" -henkinen väkertäjä. Kun saan inspiraation, siihen on tartuttava välittömästi. Ei siis ollut aikaa lähteä metsästämään sydänlankoja tai muita kynttiläntekotarvikkeita. Olin joskus kauan sitten kynttilökurssilla ja sieltä jäi mieleen, ettei kynttilämassaan saa joutua vettä. Se oli kutakuinkin ainoa työohje joka minulla oli, kun kynttilä oli jo sulamassa peltipurkissa kiehuvassa vesihauteessa. Uhrasin siis pari lyhtykynttilää, joista sydänlangat oli helposti irroitettavissa. Ja kun massa oli sulaa, kaadoin sen kuppeihin, laitoin ne kylmään ja hetken päästä tökkäsin sydänlangat paikoilleen. Vähän täydempiä olisi saanut tulla kupeista, mutten uskaltanut sulattaa päälle muita kynttilöitä, kun kynttilämassoissakin on eroja. Ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. No mutta pienen vaaleanpunaisen pitsiliinan kanssa katettuna, tästä tuli oikein söpö. Pitänee virkata liina toisellekin kupille. Ja kynttilöiden teko voisi tänä jouluna olla juttu, josta innostuisin ja johon voisi panostaa.

Vuosi vierähti... joko voi soittaa joululauluja?

No nopeastipa tuo vuosi jälleen vierähti. Illat ovat jo ihanan pimeitä ja sateenropina katolla pakottaa sytyttämään takkatulen. Oi miten rakastan syksyä! Ja onhan syksyn jälkeen luvassa ihana joulunaika, jolloin toivon maan jo olevan puhtaan lumen peittämä, mutta kuten viime vuosi osoitti: joulu voi olla ihana myös ilman lunta ja pääsee se joulupukki kierrokselleen vaikka moottoripyörällä.

Kesän lopulla aloin kokea jouluahdistusta. Se liittyi lähinnä tähän blogiin. Kahden joulukauden jälkeen tuntui siltä, ettei minulla ole yhtään uutta ideaa tälle joululle jaettavaksi. Epätoivon kynnyksellä tein jo henkisen päätöksen, etten tänä jouluna kirjoita blogia lainkaan. Tämän blogin pelastukseksi koituivat kuitenkin lukijat, jotka muistivat minua ihanilla viesteillä ja positiivisella palautteella. Joten pyörrän päätökseni ja palaan blogiin jälleen tänäkin vuonna. Joulukauden avajaisiksi haluaisin jättää teille kuvan ja ajatuksen, jonka tallensin eilisen illan projektistani. Ruokailutilamme hyllyn päällä päivystää uusi taulu, joka muistuttaa elämään tässä hetkessä, vaalimaan muistoja ja rakastamaan ikuisesti. Sen ajatuksen siivittämänä lähtee tämä blogi jälleen liikkeelle kohti uutta ihanaa joulua!

Ps. Taulu oli superhelppo toteuttaa. Todellista "palikka-askartelua". HongKong tavaratalosta löytyi taidemaalareille suunnattuja taulunpohjia ja akryylimaaleja. Samasta paikasta ostin ohuesta vanerista sahattuja tekstejä. Äkkiäkös sitä sekoitti harmaan maalin, kaivoi varastosta pienen telan ja maalasi taustan. Sitten vaan liimattiin tekstit tauluun ja kun mieheni ihmetteli miten minulla on aikaa kaikenlaiseen väsäämiseen myhäilin mielessäni tietäen, että aikaa kului maksimissaan vartti. No toki kauppareissuun tuli pieni lisämutka hyllyjenvälissä koska todellisuudessa tarkoitus oli ostaa vain tiskiainetta. Niin ja vastaus otsikon kysymykseen: Voi!