Pullaa pullaa...

Minulla on täti, joka leipoo ihanaa pullaa. Se pulla on ihanaa monestakin syystä. Ensiksi: se tuoksuu ihanalta. Toiseksi: se maistuu ihanalta. Ja kolmanneksi: tädilläni on uskomaton taito saada pullat näyttämään ihanalta. Ne ovat keskenään saman kokoisia, samanmuotoisia, täydellisesti paistuneita, kiiltäviä ja jokaisessa on ihana punainen hillosilmä kauniisti keskellä.

No minäkin leivoin pullaa. Punnitsin pullat keskenään samankokoiseksi. Pyöräyttelin ne mielestäni kaikki samalla tavalla. Kohotin hyvin. Voitelin tarkasti. Laitoin hillosilmät, tosin omenaiset. Ja paistoin: vuoden vanhassa uunissamme, ohjeen mukaisessa lämpötilassa. Ja kas, minulla on 36 täysin eri näköistä pullaa. Yhdellä on hillosilmä poskella, toisella rinnuksella. Joku on saanut tumman ruskean läiskän vasempaan kylkeen, toinen oikeaan. On pulleaposkista ja laihempaa. Siis MITÄ IHMETTÄ!

Minäkin haluan leipoa ihanaa pullaa! Lohdutuksekseni on kuitenkin todettava, että vaikka ulkonäkö ei ole ihan priimaa, niin kaksi ensimmäistä ihanan pullan kriteeriä täyttyvät: ne tuoksuvat ja maistuvat ihanalle!

Minun pullataikinani tehtiin tällä ohjeella:

1/2 litraa maitoa
50 gr tuorehiivaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 tl suolaa
12-14 dl vehnäjauhoja
2-4 tl kardemummaa
150 gr margariinia
voiteluun kananmunaa
pinnalle raesokeria ja omenahillosilmä

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.
2. Vatkaa joukkoon sokeri, suola, kananmunat ja kardemumma, sekä suurin osa jauhoista.
3. Jatka jauhojen lisäämistä pikkuhiljaa koko ajan vaivaten, joko koneella tai käsin.
4. Vaivaa lopuksi joukkoon huoneenlämpöinen margariini. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista ja siitä saa muotoiltua pehmeän pallon.
5. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. (itse kohotan 35 asteisessa uunissa)
6. Leivo pullat jauhoitetulla pöydällä haluamaasi muotoon ja anna kohota hetki liinan alla.
7. Voitele kanamunalla ja koristele raesokerilla ja hillosilmällä.(paina hilloa varten pullaan kuoppa)
8. Paista 220 asteisessa uunissa n. 12 min. kunnes pullat ovat kauniin kullanruskeita ja kevyitä.

Jääkukkia, jääkukkia...

Maaliskuun toisen päivän ilta-auringon viimeiset säteet osuivat ihanasti jäähän, kun vielä kuvasimme näitä herkkiä jääkukkia. Kivikoksi koottiin kasa kiuaskiviä, jotka varastossa odottelevat käyttöönottoa. Niille on keksitty muutakin käyttöä: saivat paikata syksyllä suureen koriin tehdyssä kukkaistutuksessa pakkasessa rupsahtaneita kukkia. Kukat oli pakko poistaa, ja ne jättivät ikävät kuopat koriin. No kiuaskiviä vaan kuopantäytteeksi ja valkoista koristesoraa juurelle. Taas pärjätään, kunnes keväämmällä saa istuttaa narsisseja, krookuksia, tulppaaneja.... oi tule jo kevät!!!!

Sukuni ihanat vanhat kuvat

Tätini on tehnyt suuren työn ja skannannut vanhoja valokuvia sukulaisistani ja perheestäni koneelleen. Sain häneltä sähköpostilla kokoelman, joista muutamat päätyivät tähän tauluun.

Kehyksenä toimii tontiltamme puretun vanhan saunan ikkunan poka johon pingotin paperinarua. Niin siihen saattiin ripustuspaikkoja valokuville ja peltisille koristeille. Kuvat on napsaistu kiinni perinteisillä aidoille kuusenkynttilöille tarkoitetuilla pidikkeillä. Ovathan nuo uutuuttaan aika hurjan kiiltävät, mutta tummuvat varmasti ajan kanssa (kuinkahan pitkän ajan?)









Näitä ikkunanpokia on useampia, enkä ole kaikille vielä keksinyt paikkaa. Inspiraatiota odotellessa. Muutama on jo kellarissa lipastojen ja hyllyjen päällä, kehystämässä kaikelaista postikorteista lasten maalauksiin. Ihanaa, kun kaikki vasta hakee paikkaansa. Se kasvattaa tällaista luonnetta, jolle  kaiken pitäisi olla valmista heti ja nyt.

Kellarin muodonmuutos




Kellarin kuraeteistila

 Kotimme kellarissa on minulla askartelutilat. Meillä sisustus on melko moderni, musta-valkoinen ja yksinkertainen koko talossa, mutta kellarissa minulla on jotain ihan muuta.


Mun kellari ny



Aluksi ajattelin, että perintönä minulle jääneiden vihreän nahkosohvan ja vihreän ruokailuryhmän kaveriksi sopii retro-henkinen sisustus, oranssi seinä jne.



Kellari valmiina tapetoitavaksi

No vajaan vuoden sitä ajatusta kypsyttelin ja toteutin, kunnes jouluna tarvittiin lisää tilaa joulupöytää, ja päädyin maalaamaan ruokailuryhmän valkoiseksi (Eihän vihreää olisi voinut kantaa yläkertaan, eihän?) No valkoinen pöytä tuoleineen ei enää istunut oranssiin seinään joten oli aika sisustaa uudelleen.

Nyt kellarissa on joulumaa, ihan koko vuoden. Oranssi seinä jäi lumihiutaletapetin alle ja vaaleat kalusteet löytävät pikkuhiljaa tiensä Marillan joulumaahan. :) Kyllä kelpaa ommellla ja askarrella, mutta täytyy myöntää, että lasten puuhailujen aikaan saamat sotkut ja punakeltainen muovailuvahavuori pöydällä saavat tilan näyttämään sekaisemmalta kuin vastaavat taiteilut silloin oranssin seinän aikaan. Mieheni ennusti, että ensi vuonna samaan aikaan kellarissa on taas jotain ihan muuta. Saas nähdä...



Kevättä kohti

Kylläpä aikaa on vierähtänyt siitä kun viimeksi tuli päivitettyä. No oikeastaan tämä on sitä aikaa vuodesta, kun jouluisat jutut ei juurikaan pyöri mielessä. Jotain pientä ja ihanaa kuitenkin tulee aina väsättyä askartelun ja käsitöiden saralla. Talvista, jouluista tai muuten vaan ihanaa. Eilen jäädytin (tietenkin vasta nyt  kun pakkaset alkavat olla ohi!) kukkakimppuni hieman nuukahtaneet kukkaset maito ym. tölkeissä jääkukiksi. Kuva ei ihan tee oikeutta sille miten herkiltä ne näyttävät. Voi kun olisin keksinyt tehdä näitä jo aikaisemmin.









Vielä täydessä kukassa oleva tulppaani sai tehdä seuraa helminauhalle, johon huovutin kevään vihreitä helmiä särölasihelmien kaveriksi. Tämä oli nyt ensimmäinen versio helmistä, joiden tekemistä suunnittelin pitkään. Toinen on jo tulossa. Tuskailin aina sitä, etten saanut huovutettua samankokoisia ja symmetrisen pyöreitä helmiä kunnes keksin, että huovutan villan puuhelmen päälle. Nyt on kaikki samanlaisia ja villaakin kuluu huomattavasti vähemmän.

Jouluaatto -pöytä on katettu

Mahduimme kuin mahduimmekin kaikki.

Ihanat amaryllikset ovat edelleen täydessä
kukassa.

Tänä jouluna meillä oli joulunvietossa ennätyssuuri porukka. Sekä mieheni, että minun perhettä oli läsnä; aikuisia kymmenen ja lapsia viisi. No illallista varten oli sitten kunnostettu ylimääräinen pöytä ja ommeltu terassin tuoleihin valkoisia huppuja, että saatiin juhlava ja siisti kattaus koko porukalle.

Joulukattausta kaunistivat hopeoidut lautasliina-
renkaat.

Osa jouluvieraista saapui jo lounasaikaa joulupuurolle. Sain muuten itse mantelin tänä jouluna. En muistakaan milloin se olisi tapahtunut viimeksi. Puuron jälkeen lapset katsoivat joulun ohjelmia televisiosta ja lämmitimme joulusaunan. Sain itse saunaseurakseni nelikuisen veljenpoikani, joka katseli tarkkaavaisena kiukaan luukusta näkyvää tulen loimotusta ja kuunteli hiiskumatta kiukaan sihinää. Oi mikä pikkuinen aarre!

Jouluateria oli valmiina puoli viiden aikoihin. Pöydän katoin kokovalkoisella, hopean ripauksin. Olen vuosia sitten kerännyt kirppiksiltä sarjan hopeoituja lautasliinarenkaita ja ihanaa oli huomata, että niitä oli tarpeeksi, vaikka ruokailijoita olikin suuri joukko.Vain Amaryllikset ja kynttilät somistivat kattausta ja ruoat oli katettu erikseen noutopöytään, joten mahduimme moitteettomasti kaikki "suuren" pöytämme ääreen. Noutopöytä jäi kuvaamatta, voi harmi sentään, mutta jälkiruoat on ikuistettu. Kirjoitan niiden resertit kaikille hyödynnettäväksi, kunhan saan ne. Suurin osa herkuista oli nimittäin kälyni tekemiä. Juustot ja keksit, itsetehdyt tryffelit, suklaat ja piparkakut, Glögi-juustokakku, piparijäädyke ja konjakkimarinoidut uunipäärynät vaniljakastikkeella pitivät huolen siitä, ettei kukaan jäänyt nälkäiseksi. Joulutorttuja ei enää kaivattu, olihan niillä jo lämmitelty pitkin joulukuuta.
Uunipäärynöiden resepti on omasta päästä, tai todennäköisesti joskus jostain luettu ja matkalla muokkaantunut omanlaiseksi.

Konjakki marinoidut rusinat uunipäärynäpedillä

4 päärynää
n.0,5 dl konjakkia
n. 1 dl rusinoita
kanelia
fariinisokeria
voita vuoan voiteluun

Tarjoiluun: Vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä.

Laita rusinat marinoitumaan konjakkiin n. 1h ennen jälkiruoan valmistamista. Kuori ja halkaise päärynät. Poista siemenkodat. Voitele uunivuoka. Asettele päärynänpuolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia ja fariinisokeria. Kipottele vuokaan tasaisesti marinoituneet rusinat ja valuta  päärynöiden päälle myös loppu konjakki. Paista n.200 asteisessa uunissa n. 1h. Voit laittaa uunivuoan kanneksi folion, mikäli päärynät näyttävät kuivuvat. Tarjoile lämpimät päärynät vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Ovikranssi

Jotain jouluista voi sentään säilyttää ihan koko talven, nimittäin ulko-ovessa olevan kranssin. Siihen sain idean Avotakan joulunumerosta, jossa oli toteutettu vastaavanlainen, mutta useammalla eläimellä. Kranssi on siis yksinkertainen katajakranssi, jonka ostin valmiina, ja koristeena kauris, joka on maalattu ruokailuryhmän kunnostuksen lomassa kalustemaalilla valkoiseksi.

Aloitin kranssin tekemisen eläinten metsästyksellä. Löytyin muovidinoja, muovisia villieläimiä, muovisia maatilaneläimiä, mutta ei ainuttakaan metsäneläintä. Ilmeisesti kotimaiset eläimet eivät kiinnosta lapsia. No sitten keksin nämä Schleichin eläinhahmot, joilla oli sitä hintaakin per eläin enemmän kuin kokonaisella pussilla dinosauruksia! No mutta löysin haluamani kauriin ja kranssista tuli juuri sellainen kuin olin toivonut. Alunperin halusin sen sisälle, mutta kaavailemani paikka takan vieressä on niin kuuma, että katajanoksat olisivat mitä todennäköisemmin varisseet alta aikayksikön. Nyt  voin nauttia kranssista vielä viikkoja.