Joulutervehdykset ja lahjat

Nyt uskaltaa jo laittaa joulutervehdyksistä ja lahjoista kuvat tänne blogiin, kun kaikki ovat omansa saaneet. Ei siis tule pilattua yllätystä keneltäkään. Aluksi on todettava, että sain huikean kaaoksen aikaan kellarissa ompelutöiden parissa, joten siirsin työmaani eräänä yönä keittiöön. Tästä kaaos oli tosin siivottava heti pois, kellarissa se on vielä tänäkin päivänä.
Näitä villaenkeleitä olen tehnyt jo vuosia sitten joulukorteiksi, jotka voi sujuvasti siirtää kuuseen. Tänä vuonna niitä syntyi muutama niihin osoitteisiin, joista tiesin varmasti etten ollut niihin aikaisemmin lähettänyt. Viimeksi ne tosin olivat sinisellä kultatähdin koristetulla taustalla, nyt ruskealla kultaisen kulkusen ja pitsinauhan kera.

Enkelin ohje

Enkeli on todella yksinkertainen tehdä. Tarvitset pienen palan valkoista villaa, valkoista ompelulankaa, pienen kulkusen ja pienen pätkän kultaista metallilankaa sädekehäksi. Alkutilanteessa villa on kapeana pitkulaisena levynä, kahdessa ohuessa kerroksessa. Solmi keskeltä ompelulangalla ja taita puoliskot toistensa päälle. Solmi ompelulangalla yläreunaan pyörylä pääksi. Erota selkäpuolen levy siipiä varten ja solmi etuosasta rintakehä langalla. Lisää kulkunen. Loppu villa muodostaa hameen, jonka helmaa voi ohentaa kevyesti repimällä. Kohota selkäosan irrallaan oleva villa siiviksi. Muotoile ja ohenna tarpeen mukaan. Taivuta kultalangasta pieni rengas, jolle jää varsi. Taita varren päähän koukku, ja työnnä varsi enkelin päähän. Koukku estää rengasta irtoamasta, jäädessään kiinni villan sekaan. Enkeli kestää hyvin postituksen kirjekuoressa tai sellofaaniin pakattuna.

Minulle lahjojen antaminen on tärkeää. Siksi oli ihan kamalaa, että meillä joulua viettäneet aikuiset halusivat, ettei aikuisille osteta lahjoja. Äitini kanssa keskustelimme asiasta, ja päädyimme siihen tulokseen, että ajatus on tärkein. Lahjan ei siis  tarvitse olla kallis, vaan se on osoitus siitä, että on ajatellut lahjan saajaa. Siitä sain sitten ajatuksen antaa lahjoiksi aikuisille ajatuksia. Sain itse viime jouluna lahjaksi Paolo Coelhon ajatuksia sisältävän Rohkeus -kalenterin. Leikkasin nyt vanhaksi jäävästä kalenterista ajatuksen jokaiselle aikuisvieraalle miettien, mikä sopisi juuri lahjan saajan elämään. Askartelin ajatukset kauniiksi korteiksi ja jaoin ne ääneen lukien kahvipöydässä, kun lapset jo leikkivät omilla lahjaleluillaan. Lahjojen saajat olivat lahjoihinsa tyytyväisiä. Sehän oli tarkoituskin.

Muutamalle käsitöitä harrastavalle ystävälleni kasasin pienen tuunauspakkauksen suloiseen peltirasiaan. Oli pitsiä, nauhaa ja nappia; lankaa, neulaa ja merkkiä. Materiaaleja ostin Karnaluksin tukusta Tallinnasta. Se on ihan huikea paikka täynnä edullisia käsityötarvikkeita. Kummasti saa aikaa ja rahaa menemään joka kerta kun siellä käy.

Ystävien jouluterveydykset pakkasin ruskeasta paperista tehtyihin pusseihin, jotka koristelin ajamaan myös joulukortin virkaa. Sinne pääsivät myös virkatut sydämet, joita pitkin syksyä väsäilin. Tällaiset pikku pussit veimme myös päiväkodin hoitajille. Niissä oli joulutervehdyksinä omaväsäämät lumihiutaleheijastimet.


Heijastimia tuli tehtyä myös muunlaisia. Robotit ja pikkuhirviöt päätyivät ystäväperheiden pojille ja pieniä prinsessakruunuja annoin vastaavasti tytöille. Heijastimissa oli kaikissa hakaneulakiinnitys, vaikka olisin halunnut ne roikkuviksi. En vain keksinyt siistiä ja kestävää systeemiä roikkumismekanismien kiinnitykseen. Heijastimet on tehty ihan omasta päästä, ideoita varastettu sujuvasti eri joulumarkkonoilla nähdyistä heijastimista. Materiaaleina on askarteluhuopa, heijastinkangas, napit, nauhat ja muut pikku koristeet. Lumihiutaleet on virkattu valkohopeisesta virkkauslangasta.

Joulukuusi on ihan paras! (ja tänä jouluna niitä on kaksi!)

poikien kuusi sai ylleen punaista ja kultaa.

Olohuoneen kuuseen vain valkoista ja kultaa.

Meille tuli kuin tulikin kaksi kuusta. Aina on yhtä vaikeaa ostaa kuusta silloin kun ne on verkkoihin pakattu. Sanoinkin myyjälle, että tahtoisin tuon esimerkkikuusen. Se oli täydellinen, ei ollut myynnissä.  Kuulemma myivät sen sitten viimeisenä, jouluaattona, mutta eihän joulukuusen hankintaa voi niin myöhäiseksi jättää. Oli siis ostettava "sika säkissä". Myyjä lupasi kuitenkin, että kaikki kuuset ovat kauniita. :) Totta puhui. Meidän molemmat kuuset ovat ihania. Olohuoneeseen ostimme pihta-kuusen ja lapset saivat yläkertaan pienen metsäkuusen (joka on tosin alkanut varistaa neulasia jo ihan tolkuttomasti!)

Joulukuusen kuvaaminen ei kotikonstein onnistu koskaan. Se mikä näyttää luonnossa ihanalta, näyttää ihan muulta kameran tallentamana. Valot on miten sattuu, koristeet näyttää olevan epäjärjestyksessä jne. mutta onneksi se on niin ihana täällä kotona! Kuusen koristeitakin oli sitten riittämiin kahteen kuuseen, kun aktiivisesti metsästin uusia valkoisia ja kultaisia. Sain vielä joululahjaksikin ystävältä ihanan setin itsetehtyjä, savisia, valkoisia lumihiutaleita., joiden kuva on tuossa alhaalla. Kun kuuset aikanaan on laitettava pois, tuntuu koti taas tosi tyhjältä. Ihan kuin mitään ihanaa ei olisi missään. Aion siis sitkeästi nauttia loppiaiseen asti olohuoneen kuusesta. Yläkerran pikkukuusi on varmaan pakko viedä ulos aikaisemmin, koska se varisee niin paljon jo nyt. Harmi sinänsä. Harvoin kahdentoista euron kuusi on niin kaunis kuin tuo meidän pikkuinen.

Joulu kääntyy jo ehtoopuolelle... uusi vuosi kolkuttaa ovella

Naapureille joulutervehdykseksi viety hyasintti.

Niin ne joulunpyhät vierähti vieraita kestitessä, ystävien ja sukulaisten seurasta nauttiessa, kyläillessä, syödessä ja lasten jouluiloa seuraillessa... Sanotaanko, että jouluväsymys iskee yleensä juuri tässä vaiheessa, mutta  vain hetkeksi.
Nyt kun lähestytään jo uutta vuotta, voi alkaa purkaa tätä kuvakokoelmaa tänne blogiin ja huomata, että aika paljon tuli kaikkea väsättyä juuri ennen joulua. Päivät vierähtivät yllättävän pitkiksi, usein vielä lähempänä aamuyötä tuli pakeroitua, askarreltua, paistettua kinkkua jne. Ei ihme että nyt on nukuttanut 9 tuntia yössä, ihan joka yö.

Rakas rakas jouluseimi

Tämä jouluseimi on oikea jouluaarre!!! Löysin sen vuosia sitten yhdeltä pieneltä kivijalkakirpputorilta. Oli kuulemma tullut jonkun vanhan naisihmisen jäämistöstä ja enhän minä voinut mitään muuta kuin ostaa sen. En enää edes muista mitä siitä maksoin, mutta muistan, että kirpparin pitäjän mies vei minut autolla kotiin sen suuren pahvilaatikon kanssa, johon seimi pakattiin. Paketin päällä lukee "varovasti!" ja sitä käskyä on tämän kanssa noudatettu. Nyt lapsiperheen äitinä asetan seimen johonkin niin ylös, ettei siihen pikku tonttuset yletä.

Seimiasetelma olki ostettaessa täydellinen, eli siihen kuuluvat Pyhä perhe, paimenet, tietäjät, aasi ja härkä, sekä tietenkin talli. Olen itse täydentänyt seimeä muutamalla omalla jutulla. Kynttilät palavat aina seimen edustalla ja "puisen kaivon" (jää valitettavasti kuvan ulkopuolelle) kannella. Pieni ruskea lammas on löytö Naantalin vanhankaupungin joulukadun putiikista. Joulun tähti on aina jotenkin läsnä, tänä jouluna pienessä rottinkikuusessa seimen taustalla. Usein tallin lattialle on aseteltu oikeat oljet. Kuvan ulkopuolelle jää myös pieni Prahan tuliaisena saatu huilunsoittaja, joka kuvaa minua itseäni. Vähän niin kuin pieni rumpalipoika joululaulussa; hän joka rumpuaan soittamalla tervehtii Jeesus -lasta. Itse en tosin ole huilisti, mutta ajatus on kuitenkin se, että kullan ja mirhamin lisäksi on yhtä arvokasta tuoda Vapahtajalle lahjaksi omat, vaatimattomiltakin tuntuvat lahjansa.
Viime jouluna muutto uuteen kotiimme oli niin kesken, ettei jouluseimi ehtinyt löytää paikkaansa. Ihanaa kun se on taas esille juhlistamassa jouluamme ja muistuttamassa siitä, mikä joulussa on tärkeintä!

Joulukiire

Miten se iskee kuitenkin joka vuosi!?!? JOULUKIIRE! Niin monta ihanaa juttua mitä vielä olisi tehtävänä ja niin vähän päiviä jäljellä. Ensimmäisenä sen huomaa siitä, ettei enää ehdi kirjoittaa blogia. Kamera täyttyy kuvista ja mieli jutuista, joita haluaisi täällä jakaa. Nyt etsimään sitä joulurauhaa... kyllä se joulu tulee kiirehtimättäkin.

Kävimme siis viime viikolla joulumarkkinoilla Espalla ja Vanhalla ylioppilastalolla.
Piipahdimme siinä sivussa Papagenassa, josta tarttui mukaan nämä pienet jouluiset ostokset.  Mukavat tiskirätit tulevat toimittamaan joulukortin/pikkulahjan virkaa. Ne ovat POPdesignin tuotteita.
Olen yrittänyt metsästää valkoisia kauniita joulukoristeita, koska suunnittelen vaihtavani joulukuusen kaikki punaiset koristeet valkoisiksi, jolloin koko joulupuu olisi valkea-kultainen. Poikkeuksen tekevät karkkitangot, joita kuusessa pitää ehdottomasti olla.
Valkoisia koristeita on ollut yllättävän vaikea löytää, siis sellaisia, jotka minua miellyttäisivät. Papagenasta löytyivät nämä symppikset puiset kuusi ja poro, ja todennäköisesti lisään kuuseen paljon käpyenkeleitä höyhensiipineen liihottamaan. Jouluostosreissuilta, sieltä sun täältä on tarttunut mukaan nämä täydennykset kuusenkoristeisiin, joten eiköhän näillä alkuun pääse. Meillehän on siis rantautunut kaksi kuusta, joista toinen päätyy lastenkuuseksi yläkertaan. Tämä on perinne, jonka lanseeraan tänä jouluna. Tämä johtuu siitä, että olen niin tarkka kuusesta ja sen koristeista, että olohuoneen kuusen koristelussa ei lapsilla ole paljon sanavaltaa. Omansa saavat koristella sitten juuri niin kuin haluavat, sillä pitäähän lasten päästä nauttimaan kuusen koristelusta. :)

Joulukukkia

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, päädyin ostamaan valkoisia hyasintteja alkuviikosta, kun säikähdin että ne saattavat loppua jos vielä lykkään hankintaa. Siirsin ne jo maanantaina kukkamullan kera lasimaljakoihin ja somistin heinällä ja ohuen ohuella kultanauhalla. Tänään löysin Vanhan ylioppilastalon markkinoilta ihanan sympaattisia Ideapajun sammalsydämiä, jotka sopivat kukkien kavereiksi kuin nenä päähän. Lisäsin vielä kanelitankoja tuoksua tuomaan ja yksinkertaiset, mutta minun makuuni kauniit joulukukat ovat valmiita!

Nauttikaa kuvien kera, tuoksun jouduttu valitettavasti kuvittelemaan! (kuten minäkin vielä näiden pienten nuppujen kohdalla joudun :))

Puuhaa puuhaa...

Tässä tuolit ja pöytä lähtötilanteessa.

Eilen aloitin tuon uskomattoman pöytien ja tuolien kunnostusprojektin. Pieni mutta matkassa oli se, että nuo pikkujätkät oli piirrelleet pöydän ääressä ja pöytään tulleet tussinjäljet puskivat läpi maalikerroksesta toisensa jälkeen. Lopulta hoksasin pyyhkiä tussinjälkiä kun maali oli vielä märkää. Niin lähti maali, mutta samalla myös tussin jäljet ja näyttää siltä että saan kuin saankin toisen valkoisen keittiönpöydän jouluateriaa varten.

Tänään karkasimme tyttöporukalla Helsinkiin jouluostoksille. Pakkasesta huolimatta tuli katsastettua Tuomaan Joulumarkkinat Espalla ja Vanhan ylioppilastalon joulumarkkinat. Kylläpä siellä olikin paljon kaikenlaista ihasteltavaa ja paljon taas sellaista, joista ajatteli, että  "noita voisin tehdä joskus itsekin!" Mun ostosten teko kaatuu aina tuohon samaan ajatukseen. Kun vaan olisi vielä aikaa kaikkien niiden ihanien suunnitelmien toteutukseen. Mukaan tarttui siis vain muutama "erilainen joululahja", muutama joulukoriste ja sympaattiset sammalsydämet, joista kuvia seuraavassa postauksessa.

...ja tässä niiden kippuun hyökätään!

Tässä tortut saavat vielä olla rauhassa.

Illalla saimme vielä mieluisia vieraita poikamme kummeista ja heidän lapsistaan ja taas oli hyvä syy paistaa joulutorttuja. :) Laitoin taas vaihteeksi luumun sijaan kanelilla maustettua omenamarmeladia, joka maistuu niin hyvältä (myös meidän poikien mielestä!).